Keskeinen ilmaustyyppi, jossa nollasubjekti esiintyy, on nesessiivirakenne eli lause, jossa on modaalinen predikaatti ja infinitiivi ja jonka ilmisubjekti on genetiivissä (» § 505, 1580 – 1583).
Nesessiivirakenne poikkeaa muista nollasubjektin sisältävistä lauseista siinä, että nesessiiviverbi on kieliopillisesti yksipersoonainen: se on aina yksikön kolmannessa persoonassa (Minun ~ teidän pitäisi siivota). Subjektittomana nesessiivinen lause tulkitaan yleensä ihmistä koskevaksi ja siis nollapersoonaiseksi. Ryhmän (b) nollapersoonaisissa tapauksissa on siis puhe ihmisistä, ei esimerkiksi pyykistä tai kokousraportista. Ilmisubjekti voi sen sijaan olla elotonkin (c), nollasubjekti vain jos konteksti osoittaa sen anaforiseksi (d).
Nollapersoonaisia nesessiivilauseita käytetään etenkin itsestä puhuttaessa, siis yhteyksissä, joissa muuten käytetään yksikön ensimmäistä persoonaa:
Huom. Monilla nesessiivisillä predikaateilla ilmisubjekti on nollaa harvinaisempi. Parole-korpuksen sanomalehtiteksteissä verbi pitää esiintyy otosten perusteella nollasubjektillisena n. 65 %:ssa tapauksista, verbi täytyy n. 68 %:ssa tapauksista ja verbi kannattaa n. 80 %:ssa.
Edellinen pykälä