Diftongi on kahden samaan tavuun kuuluvan eri vokaalin jono. Diftongi äännetään siten, että yhdestä lyhyestä vokaaliäänteestä siirrytään toiseen ilman keskeytystä tai selvää rajakohtaa. Kokonaiskestoltaan diftongi vastaa pitkää vokaalia.
Diftongeja esiintyy perussanoissa (tie, aika), ja niitä tuottavat myös taivutus (söi, pahoissa) ja johtaminen (pukeutua, makailla).
Suomen yleiskielessä on 18 varsinaista diftongia. Ne ovat yleensä suppenevia: jälkikomponentti on suppea ja alkukomponentti puolisuppea tai väljä. Suppeat vokaalit i, u ja y voivat lisäksi keskenään muodostaa suppeita diftongeja.
Diftongit iy ja ey eivät esiinny ensi tavussa lukuun ottamatta muutamaa leyh-alkuista sanaa (esim. leyhytellä).
Väljeneviä eli avartuvia diftongeja on yleiskielessä kolme. Niiden alkukomponentti on suppea ja jälkikomponentti puolisuppea.
Väljeneviä diftongeja esiintyy lähinnä sanan ensi tavussa, esim. sieni, tuoli. Kauempana sanassa jono ie on tavallisemmin vokaaliyhtymä: hygi.enia, kari.es, karri(.)eristi, lassi(.)e, orji(.)en, etsi(.)en, paperi(.)en.
Huom. Väljenevät diftongit esiintyvät länsimurteissa usein jälkikomponentiltaan edelleen väljentyneinä, esim. juɔ ~ jua (» § 23). Savolaismurteissa esiintyy ensi tavussa pitkän väljän vokaalin aa, ää asemesta väljeneviä diftongeja ua ~ oa, iä ~ eä (» § 19), esim. mua, peä. Suppenevien diftongien jälkikomponentti puolestaan voi savolais- ja lounaismurteissa diftonginreduktion (» § 23) vuoksi olla muukin kuin suppea vokaali, esim. äe, ao.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Suomen kielen vokaalijärjestelmä
Suomen kielen konsonanttijärjestelmä
§ 3 Konsonantit ja niiden jaottelu
§ 4 Ääntötapa ryhmittelyperusteena
§ 41 Mitä astevaihtelu on? Astevaihtelun tyypit
§ 42 Suora ja käänteinen astevaihtelu
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
§ 174 Yleistä substantiivijohdosten tyypeistä
Ominaisuudennimet: kuum-uus, velje-ys
§ 175 Ominaisuus käsitteenä: UUs-sanojen ominaisuuksia
§ 176 Muita UUs-sanojen merkityksiä: heikkous, teollisuus
§ 177 Pitkä vs. lyhyt U: korkeus ja ohuus
§ 178 Mitä U:n edellä: kauneus, alttius, lapsuus, katoavaisuus
Paikkaa ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
Yksilöä ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
§ 189 Yksilöä ilmaisevat monentyyppiset johdokset
Muita substantiivien johdostyyppejä ja muotteja
harja-s, neljänne-s, kylj-ys, kerr-os
Affektisia johdostyyppejä ja muotteja
§ 206 Mitä affektisuudella tarkoitetaan sananmuodostuksessa?
pal-ikka, mets-ikkö, lituska, rotisko
Verbikantaiset substantiivijohdokset
Teonnimet ja teon tuloksen nimet
§ 232 Us-sanojen keskeiset tyypit: lakkautus, rynnistys
§ 233 Tyyppi avata : avaus: muodostuksen ja käytön rajoituksia
§ 260 Yleistä adjektiivien johtamisesta
§ 261 Laaja johdostyyppi ja sen alatyypit
§ 262 nen-sanojen sanaluokka ja suhde kantasanaan
lika-inen, teräks-inen, autta-vainen
§ 264 Merkityksenä yleensä kuuluvuus, kantana substantiivi
§ 265 Lisää nen-adjektiivien merkityssuhteista
§ 266 Partisiippiin perustuvat vAinen-sanat
Vierasperäiset: aktiivinen, konventionaalinen
Täydennyksen tai määriteosan saavat: näköinen, paksuinen
§ 269 Epäitsenäisten nen-sanojen tyyppejä
§ 270 Vasaran muotoinen ja muut suhteutusadjektiivien tyypit
§ 284 Pienempiä kuuluvuutta ilmaisevien johdosten tyyppejä
Karitiivijohdokset: hyödy-tön, pala-maton
Muita adjektiivien johdostyyppejä ja muotteja
Järjestysluvut: viide-s, neljä-s-kymmene-s
Partisiipit: otta-va, ote-ttava, otta-nut, ote-ttu, otta-ma(ton)
Komparaatiojohdokset: iso-mpi, iso-in, iso-mm-in, yl-impä-nä
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä