Diftongi on kahden samaan tavuun kuuluvan eri vokaalin jono. Diftongi äännetään siten, että yhdestä lyhyestä vokaaliäänteestä siirrytään toiseen ilman keskeytystä tai selvää rajakohtaa. Kokonaiskestoltaan diftongi vastaa pitkää vokaalia.
Diftongeja esiintyy perussanoissa (tie, aika), ja niitä tuottavat myös taivutus (söi, pahoissa) ja johtaminen (pukeutua, makailla).
Suomen yleiskielessä on 18 varsinaista diftongia. Ne ovat yleensä suppenevia: jälkikomponentti on suppea ja alkukomponentti puolisuppea tai väljä. Suppeat vokaalit i, u ja y voivat lisäksi keskenään muodostaa suppeita diftongeja.
Diftongit iy ja ey eivät esiinny ensi tavussa lukuun ottamatta muutamaa leyh-alkuista sanaa (esim. leyhytellä).
Väljeneviä eli avartuvia diftongeja on yleiskielessä kolme. Niiden alkukomponentti on suppea ja jälkikomponentti puolisuppea.
Väljeneviä diftongeja esiintyy lähinnä sanan ensi tavussa, esim. sieni, tuoli. Kauempana sanassa jono ie on tavallisemmin vokaaliyhtymä: hygi.enia, kari.es, karri(.)eristi, lassi(.)e, orji(.)en, etsi(.)en, paperi(.)en.
Huom. Väljenevät diftongit esiintyvät länsimurteissa usein jälkikomponentiltaan edelleen väljentyneinä, esim. juɔ ~ jua (» § 23). Savolaismurteissa esiintyy ensi tavussa pitkän väljän vokaalin aa, ää asemesta väljeneviä diftongeja ua ~ oa, iä ~ eä (» § 19), esim. mua, peä. Suppenevien diftongien jälkikomponentti puolestaan voi savolais- ja lounaismurteissa diftonginreduktion (» § 23) vuoksi olla muukin kuin suppea vokaali, esim. äe, ao.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Suomen kielen vokaalijärjestelmä
Suomen kielen konsonanttijärjestelmä
§ 3 Konsonantit ja niiden jaottelu
§ 4 Ääntötapa ryhmittelyperusteena
§ 41 Mitä astevaihtelu on? Astevaihtelun tyypit
§ 42 Suora ja käänteinen astevaihtelu
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä