Objektin sija palvelee monissa tapauksissa kahden kieliopillissijaisen jäsenen, subjektin ja objektin, erottamista toisistaan. Näin toimii ensinnäkin partitiiviobjekti, koska subjekti on yleensä partitiivissa vain silloin, kun objektia ei ole (» § 919). Tulkinnaltaan yksiselitteinen on myös pronominien t-akkusatiivi. Persoonapronomini, jonka tyypillisin tehtävä on olla subjektina eikä objektina, saa siis objektina systemaattisesti sijapäätteen (omistuslauseesta » § 923).
Yksiköllinen nominatiiviobjekti esiintyy pääasiassa silloin, kun lauseessa ei ole eikä voikaan olla nominatiivimuotoista perussubjektia (» § 935). Vastaavasti genetiiviobjekti esiintyy, kun lauseessa on nominatiivisubjekti tai kun sellainen saattaisi lauseeseen kuulua: (Minä) tapasin Kallen. Tästä poikkeavat nollapersoonalauseet, joissa ei ole subjektia (» § 1349) mutta joissa objekti on genetiivissä (a). Niissäkin genetiivi silti erottaa lauseenjäsentehtäviä, sillä nominatiivimuotoisena NP olisi tulkittavissa subjektiksi, etenkin kun se usein sijaitsee verbin edessä. Sama järjestys on passiivilauseessa, mutta siinä verbinmuoto osoittaa, ettei NP ole subjekti (b).
Sijamuoto ei kuitenkaan erota subjektia ja objektia silloin, kun molemmat ovat monikossa tai sisältävät numeraalin. Lauseen rakenne on silloin tyyppiä x:t saivat y:t tai kaksi x:ää sai kolme y:tä, ja se voi periaatteessa edustaa niin SVO- kuin OVS-järjestystäkin. Tulkinnassa turvaudutaan siihen, että tavallisempi järjestys on SVO (c), mutta tulkinnan järkevyys ohittaa sanajärjestyskriteerin: elollinen tai muuten tarkoitukselliseksi toimijaksi ymmärrettävä jäsen on yleensä subjekti (d).
Huom. Myös possessiivisuffiksillinen totaaliobjekti erottaa lauseenjäsentehtäviä, vaikka siitä ei sijamuoto ilmenekään. Näin on silloin, kun possessiivisuffiksi on refleksiivinen: Miehet hakivat lapsensa. Koska subjektissa ei voi olla refleksiivistä possessiivisuffiksia, possessiivisuffiksillinen muoto voi olla vain objekti ( » § 1448).
Edellinen pykälä