Huom. Tässä kieliopissa käytetään foneemien ja äänteiden merkintään pääasiassa IPA:n (International Phonetic Association) transkriptiojärjestelmän symboleja, jos tarvittava merkki puuttuu normaaleista kirjainmerkeistä (esimerkiksi ɔ puoliväljän o-äänteen merkkinä). Vakiintunutta suomen ortografiaa noudatetaan silloin kun IPA:n merkki poikkeaa tavallisesta kirjainmerkistä. Tällaisia tapauksia ovat muun muassa ö (IPA: ø) sekä pitkien äänteiden merkintä, esim. kuulla (IPA: kuːlːɑ). Fennistiikassa käytetyn suomalais-ugrilaisen transkriptiojärjestelmän SUT:n mukaisia merkintätapoja esiintyy lähinnä murre-esimerkeissä, mm. osoittamassa äännekestoja sekä konsonantin palataalistumista eli liudentumista.

Kaikista käytetyistä IPA:n ja SUT:n merkeistä on kuvaus merkkien selityksissä.

Fonemaattisessa merkinnässä kielenaines on vinoviivojen sisällä, foneettisessa hakasulkujen, esim. /henki/ = [heŋki]. Sanan vakiintunut kirjoitusasu voi joissain tapauksissa poiketa ääntöasusta ja sen mukaisesta merkinnästä (» § 7 – 8).