Lyhimmillään lausuma ja vuoro voivat muodostua yhdestä sanasta. Tyypillisiä yksisanaisia vuoroja, joilla siis ei ole sisäistä syntaksia lainkaan, ovat tervehdykset ym. rituaalitoiminnot (kiitos, päivää, heippa), vastaukset (Missä olit? – Kioskilla) sekä jatko- ja tarkistuskysymykset kuten (Mi)tä? Miksi? Minäkö? Toiminnoiltaan selvimmän yksisanaisen vuorotyyppinsä muodostavat dialogipartikkelit (» § 797 – 798).
Spontaanissa keskustelussa esiintyviä, yksin vuoron muodostavia dialogipartikkeleita voidaan tehtävän perusteella erottaa kaksi ryhmää: kuulolla olon ja myötäilyn partikkelit mm, joo (~ juu), niin (» § 1045 – 1046) sekä uutisena vastaanottamisen partikkelit ai, jaa, ai jaa, aha(a), jaaha (» § 1049 – 1050). Varsinkin muodollisessa puheessa mutta idiolekteittäin myös arkikeskustelussa esiintyvät edellisen ryhmän partikkeleiden ohella tai tilalla partikkelit kyllä ja aivan (» § 798) sekä vastaavasti jälkimmäisessä ryhmässä vai niin. Samansuuntaisesti toimivat myös partikkelit juuri ja just (» § 1048). Lisäksi tietyissä konteksteissa, kuten esijaksoissa (» § 1218), partikkeli no toimii vastauksena sellaisille huomion tavoitteluille kuin arvaa mitä, tietsä mitä (» § 1051).
Vuoro, joka käsittää pelkän dialogipartikkelin, nojautuu edellisen puhujan vuoroon ja esittää siitä tulkinnan. Dialogipartikkeli on tässä mielessä indeksaalinen: se ei viittaa kielenulkoisiin asiaintiloihin siten kuin pronominit, vaan siihen, mitä puhujan mielessä on tapahtunut hänen kuultuaan edellisen vuoron.
Vuorolla, joka muodostuu yhdestä dialogipartikkelista, on useantyyppisiä tehtäviä: mm. kysymykseen vastaaminen sekä tarkistettavan tiedon vahvistaminen (joo, niin), kuullun tiedon merkitseminen uudeksi (ai; jaa), samanmielisyyden ja myötämielisyyden osoittaminen (niin; joo) sekä ylipäänsä kuulolla olemisen merkitseminen (mm, mm-m; joo; niin). Vuorovaikutuksessa partikkeleita käytetään tavalla tai toisella osoittamaan sitä, että pitempää vuoroa esittävä puhuja voi jatkaa meneillään olevan (asia)kokonaisuuden loppuun.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
§ 174 Yleistä substantiivijohdosten tyypeistä
Ominaisuudennimet: kuum-uus, velje-ys
§ 175 Ominaisuus käsitteenä: UUs-sanojen ominaisuuksia
§ 176 Muita UUs-sanojen merkityksiä: heikkous, teollisuus
§ 177 Pitkä vs. lyhyt U: korkeus ja ohuus
§ 178 Mitä U:n edellä: kauneus, alttius, lapsuus, katoavaisuus
Paikkaa ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
Yksilöä ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
§ 189 Yksilöä ilmaisevat monentyyppiset johdokset
Muita substantiivien johdostyyppejä ja muotteja
harja-s, neljänne-s, kylj-ys, kerr-os
Affektisia johdostyyppejä ja muotteja
§ 206 Mitä affektisuudella tarkoitetaan sananmuodostuksessa?
pal-ikka, mets-ikkö, lituska, rotisko
Verbikantaiset substantiivijohdokset
Teonnimet ja teon tuloksen nimet
§ 232 Us-sanojen keskeiset tyypit: lakkautus, rynnistys
§ 233 Tyyppi avata : avaus: muodostuksen ja käytön rajoituksia
§ 260 Yleistä adjektiivien johtamisesta
§ 261 Laaja johdostyyppi ja sen alatyypit
§ 262 nen-sanojen sanaluokka ja suhde kantasanaan
lika-inen, teräks-inen, autta-vainen
§ 264 Merkityksenä yleensä kuuluvuus, kantana substantiivi
§ 265 Lisää nen-adjektiivien merkityssuhteista
§ 266 Partisiippiin perustuvat vAinen-sanat
Vierasperäiset: aktiivinen, konventionaalinen
Täydennyksen tai määriteosan saavat: näköinen, paksuinen
§ 269 Epäitsenäisten nen-sanojen tyyppejä
§ 270 Vasaran muotoinen ja muut suhteutusadjektiivien tyypit
§ 284 Pienempiä kuuluvuutta ilmaisevien johdosten tyyppejä
Karitiivijohdokset: hyödy-tön, pala-maton
Muita adjektiivien johdostyyppejä ja muotteja
Järjestysluvut: viide-s, neljä-s-kymmene-s
Partisiipit: otta-va, ote-ttava, otta-nut, ote-ttu, otta-ma(ton)
Komparaatiojohdokset: iso-mpi, iso-in, iso-mm-in, yl-impä-nä
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Vuoro ja lausuma toiminnallisina kokonaisuuksina
Reaaliaikainen lause ja muu lausuma
Lauseen jatkuminen yli vuoron rajan
Lausuma puhujien yhteistuotoksena
§ 1025 Vuoron aloittamisen merkityksestä
§ 1026 Vuoronalkuisten ainesten keskinäisestä järjestyksestä
Vuoronalkuiset partikkelityypit
§ 1027 Yleistä vuoronalkuisista partikkeleista
Uuden tiedon vastaanottaminen: ai, jaa, jaaha
Uuden puheenaiheen nostaminen esille: mite(n)s; kuule
Lisäävät vuoronalkuiset lausumapartikkelit ja, et(tä), eli, entä(s)
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä