Taustoittava pykälä
Tavun pituus voidaan ilmaista moran käsitteen avulla. Tavun ytimeen kuuluvat vokaalit ja niitä seuraavat konsonantit lasketaan kukin yhden moran arvoiseksi. Pitkä vokaali käsittää kaksi moraa. Tavun alun konsonantit jäävät morien laskennassa huomiotta. Lyhyet tavut ovat yksimoraisia, pitkät tavut kaksi- tai kolmimoraisia.
Nimien Kuortti ja Suorttanen ensi tavu on edellä esitettyä laskutapaa käyttäen nelimorainen, ja sama koskee slangisanoja limpska ja bantsku. Näin pitkiä tavuja ei yleensä kuitenkaan esiinny. Puhutussa kielessä fonologisen sanan pituus voi ylittää vielä tämän, esim. saaŋks ’saanko’.
Fonologinen sana on prosodinen yksikkö, joka on eräissä suhteissa kieliopillista sanaa (sananmuotoa) suppeampi, toisissa suhteissa taas sitä laajempi kokonaisuus. Fonologinen sana noudattaa yleensä vokaalisointua (» § 15), mikä näkyy päätteiden ja liitteiden vokaalistossa (kiittämättömyydessäänkään, tuottamattomuudessaankaan). Sen sijaan yhdyssanat koostuvat useasta fonologisesta sanasta, eikä vokaalisointu rajoita yhdysosien valintaa (esim. hää+ateria). Myös sellaiset kliittistymiselle alttiit elementit kuin persoonapronominit yleensä säilyttävät vokaalin laatunsa, kun ne painottomana kiinnittyvät edeltävään sanaan muodostaen sen kanssa yhden fonologisen sanan: oommä käyny (» § 144). Fonologisten sanojen erikoistapauksia ovat syntagmaattiset sulaumat, jotka koostuvat kahdesta sanavartalosta mutta muodostavat siinä mielessä yhden kokonaisuuden, että vokaalisointu voi vaikuttaa osien ylitse, esim. jolleivät ~ jolleivat (» § 139, 142).
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Suomen kielen vokaalijärjestelmä
Suomen kielen konsonanttijärjestelmä
§ 3 Konsonantit ja niiden jaottelu
§ 4 Ääntötapa ryhmittelyperusteena
§ 41 Mitä astevaihtelu on? Astevaihtelun tyypit
§ 42 Suora ja käänteinen astevaihtelu
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
§ 174 Yleistä substantiivijohdosten tyypeistä
Ominaisuudennimet: kuum-uus, velje-ys
§ 175 Ominaisuus käsitteenä: UUs-sanojen ominaisuuksia
§ 176 Muita UUs-sanojen merkityksiä: heikkous, teollisuus
§ 177 Pitkä vs. lyhyt U: korkeus ja ohuus
§ 178 Mitä U:n edellä: kauneus, alttius, lapsuus, katoavaisuus
Paikkaa ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
Yksilöä ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
§ 189 Yksilöä ilmaisevat monentyyppiset johdokset
Muita substantiivien johdostyyppejä ja muotteja
harja-s, neljänne-s, kylj-ys, kerr-os
Affektisia johdostyyppejä ja muotteja
§ 206 Mitä affektisuudella tarkoitetaan sananmuodostuksessa?
pal-ikka, mets-ikkö, lituska, rotisko
Verbikantaiset substantiivijohdokset
Teonnimet ja teon tuloksen nimet
§ 232 Us-sanojen keskeiset tyypit: lakkautus, rynnistys
§ 233 Tyyppi avata : avaus: muodostuksen ja käytön rajoituksia
§ 260 Yleistä adjektiivien johtamisesta
§ 261 Laaja johdostyyppi ja sen alatyypit
§ 262 nen-sanojen sanaluokka ja suhde kantasanaan
lika-inen, teräks-inen, autta-vainen
§ 264 Merkityksenä yleensä kuuluvuus, kantana substantiivi
§ 265 Lisää nen-adjektiivien merkityssuhteista
§ 266 Partisiippiin perustuvat vAinen-sanat
Vierasperäiset: aktiivinen, konventionaalinen
Täydennyksen tai määriteosan saavat: näköinen, paksuinen
§ 269 Epäitsenäisten nen-sanojen tyyppejä
§ 270 Vasaran muotoinen ja muut suhteutusadjektiivien tyypit
§ 284 Pienempiä kuuluvuutta ilmaisevien johdosten tyyppejä
Karitiivijohdokset: hyödy-tön, pala-maton
Muita adjektiivien johdostyyppejä ja muotteja
Järjestysluvut: viide-s, neljä-s-kymmene-s
Partisiipit: otta-va, ote-ttava, otta-nut, ote-ttu, otta-ma(ton)
Komparaatiojohdokset: iso-mpi, iso-in, iso-mm-in, yl-impä-nä
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet