Toistensa korrelaatteja (eli korrelaattisanoja) ovat lekseemit, jotka sisältävät saman fonologisen sanavartalon, mutta joiden ei katsota olevan morfologisessa johtosuhteessa keskenään. Mikään sanoista ei ole toisensa kantasana, eikä niiden keskinäisen motivaation suunta ole pääteltävissä. Korrelaatteja keskenään ovat samakantaiset johdokset (a), mutta myös sellaiset sanat, joilla ei ole selvää kantasanaa mutta joilla on yhteinen vartaloaines sekä merkitysyhteys (b).
Tällaisten samavartaloisten sanojen välinen suhde on korrelaatio. Se koskee siis muita kuin toisiinsa johtosuhteessa olevia saman leksikaalisen vartaloaineksen sisältäviä sanoja. Ryhmässä (b) sanan alussa on yhteistä vähintään sekvenssi (C)VC tai (C)VV. Tämä vartaloaines ei sellaisenaan edusta mitään lekseemiä.
Merkitykseltään hieman kaukaisempien mutta silti yhteen kuuluvien korrelaattien sarjoja ovat esim. harsia – harso – harsu (harvuuden tai ohuuden merkitys) tai tallata – tallustaa – talsia (hitaahko, raskas kulkeminen). Sen sijaan riittävää merkitysyhteyttä korrelaatioon saati johtosuhteeseen ei ole esim. verbin toeta (: tokenee) ja partikkelin toki tai verbin pölliä ja substantiivin pölli välillä, vaikka ne fonologisen yhtäläisyyden ehdot täyttävätkin.
Huom. Sanojen suhde on korrelaation näköinen myös tapauksissa, joissa sanoilla on pari yhteistä alkufoneemia ja merkitysyhteys mutta joissa on epäselvempää, edustavatko ne (ainakaan nykykielen kannalta) samaa leksikaalista vartaloainesta, esim. jäädä – jämä, käpristää – käyrä, muhentaa – muusi, naaras – nainen, pula – puuttua, viileä – vilu.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
§ 145 Sanojen rakentumisesta: perussana ja kompleksinen sana
§ 146 Sananmuodostuksen periaatteita, johtaminen ja yhdistäminen
§ 174 Yleistä substantiivijohdosten tyypeistä
Ominaisuudennimet: kuum-uus, velje-ys
§ 175 Ominaisuus käsitteenä: UUs-sanojen ominaisuuksia
§ 176 Muita UUs-sanojen merkityksiä: heikkous, teollisuus
§ 177 Pitkä vs. lyhyt U: korkeus ja ohuus
§ 178 Mitä U:n edellä: kauneus, alttius, lapsuus, katoavaisuus
Paikkaa ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
Yksilöä ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
§ 189 Yksilöä ilmaisevat monentyyppiset johdokset
Muita substantiivien johdostyyppejä ja muotteja
harja-s, neljänne-s, kylj-ys, kerr-os
Affektisia johdostyyppejä ja muotteja
§ 206 Mitä affektisuudella tarkoitetaan sananmuodostuksessa?
pal-ikka, mets-ikkö, lituska, rotisko
Verbikantaiset substantiivijohdokset
Teonnimet ja teon tuloksen nimet
§ 232 Us-sanojen keskeiset tyypit: lakkautus, rynnistys
§ 233 Tyyppi avata : avaus: muodostuksen ja käytön rajoituksia
§ 260 Yleistä adjektiivien johtamisesta
§ 261 Laaja johdostyyppi ja sen alatyypit
§ 262 nen-sanojen sanaluokka ja suhde kantasanaan
lika-inen, teräks-inen, autta-vainen
§ 264 Merkityksenä yleensä kuuluvuus, kantana substantiivi
§ 265 Lisää nen-adjektiivien merkityssuhteista
§ 266 Partisiippiin perustuvat vAinen-sanat
Vierasperäiset: aktiivinen, konventionaalinen
Täydennyksen tai määriteosan saavat: näköinen, paksuinen
§ 269 Epäitsenäisten nen-sanojen tyyppejä
§ 270 Vasaran muotoinen ja muut suhteutusadjektiivien tyypit
§ 284 Pienempiä kuuluvuutta ilmaisevien johdosten tyyppejä
Karitiivijohdokset: hyödy-tön, pala-maton
Muita adjektiivien johdostyyppejä ja muotteja
Järjestysluvut: viide-s, neljä-s-kymmene-s
Partisiipit: otta-va, ote-ttava, otta-nut, ote-ttu, otta-ma(ton)
Komparaatiojohdokset: iso-mpi, iso-in, iso-mm-in, yl-impä-nä
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet