§ 46 Kaksitavuiset vartalot: muna : munissa, kana : kanoissa

Vartalonloppuinen lyhyt väljä vokaali a, ä joko katoaa tai muuttuu pyöreäksi puolisuppeaksi o-, ö-vokaaliksi monikon tai imperfektin i-tunnuksen edellä. Nomineissa ja verbeissä vaihtelu A : O ~ ∅ toteutuu hieman eri ehdoin. Molemmissa sanaluokissa vartalon tavuluku vaikuttaa vaihteluun (vaihtelu monitavuisissa vartaloissa » § 47).

Kaksitavuisten vartaloiden lyhyt loppuvokaali a vaihtelee kahdella eri tavalla sen mukaan, onko ensi tavussa pyöreä vai lavea vokaali (» asetelma 16). Kun ensi tavussa on pyöreä vokaali u tai o, vartalon loppuvokaali jää pois i-suffiksin (tai sitä vastaavan j:n) edeltä. Jos taas ensi tavussa on lavea vokaali a, e tai i, vartalon loppuvokaali edustuu i:n edellä o:na. Jos ensi tavussa on diftongi, joka sisältää pyöreän vokaalin, vartalonvaihtelun kannalta määräävä on diftongin alkukomponentti: u- tai o-alkuisen diftongin jäljessä vartalon loppuvokaali katoaa (soitta- : soitt-i, ruoka : ruok-i-a; poikkeus: suola : suolo-j-a), mutta a‑, e- tai i-alkuisen jäljessä se edustuu o:na (laula- : laulo-i, reuna : reuno-i-ssa, riuska : riusko-i-ssa). Jos vartalon loppuvokaalina on ä, se katoaa aina monikon tai imperfektin tunnuksen edeltä.

Nominivartalon pitkä loppuvokaali aa, ää lyhenee monikon i:n edellä, esim. keihää- : keihä-i-tä, vapaa : vapa-i-ssa (» § 52).

• » Pykälän kirjallisuus
• » Koko luvun kirjallisuus