Liite on päätteen kaltainen sidonnainen morfeemi, joka kiinnittyy aina johonkin sanaan. Liite ei kuitenkaan liity suoraan taivutusvartaloon, vaan itsenäisesti esiintyvään sananmuotoon, esim. töissä-hän, olit-ko, en-kä. Liitteellä on myös sanamaisia ominaisuuksia (» § 127). Keskeinen liitetyyppi ovat liitepartikkelit, esim. ‑hAn, ‑kin, ‑pA.
Liitteitä muistuttavat erityyppisten syntagmaattisten sulaumien jälkiosat. Syntagmaattinen sulauma on yhdyssanamainen kokonaisuus, jonka osilla on kuitenkin omat tehtävänsä lauseessa (» § 139 – 143). Tällaisia ovat esim. konjunktion ja kieltoverbin yhtymät: vaikkei (konjunktio vaikka + kieltoverbi ei).
Liite kiinnittyy vapaasti erilaisiin sanoihin, kun taas syntagmaattiset sulaumat ovat kiteytyneitä kokonaisuuksia, jotka esiintyvät tietyissä syntaktisissa asemissa. Leksikaalistuneiden sulaumien lisäksi on koko joukko niitä muistuttavia vähemmän vakiintuneita yhtymiä: liitteen kaltaisina voivat esiintyä mm. pronominit (» § 144).
Huom. Tässä kieliopissa käytetään morfologisen tyypin nimitystä liite. Englannin clitic-sanan suomenkielisenä vastineena on esiintynyt myös kliitti. Uuden liiteaineksen kehittymistä kutsutaan tässä kieliopissa kliittistymiseksi (» § 139).
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Liite ja syntagmaattinen sulauma
Liitepartikkelien ominaispiirteitä
Liitepartikkelien käyttötapoja
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä