Kirjainsanoja ovat sanayhtymän alkukirjaimista muodostetut kirjainjonot, jotka äännetään näiden kirjainten vakiintuneen lukuasun mukaisesti. Lähtökohtana voi olla yhdyssana tai useasanainen kokonaisuus, suomen- tai muunkielinen.
Osa kirjainsanoista esiintyy pelkästään yhdyssanan määriteosana, esim. ay-liike, PK-yritykset (< pienet ja keskisuuret). Yleiskieltä runsaammin kirjainsanoja voi sisältyä jonkin erityisalan tai erityisyhteyden kielenkäyttöön, esim. ek ’[rallin] erikoiskoe’ (l), P-Irlanti [otsikko] (skt), a-tarvike ’ampumatarvike’. Kirjainsanoissa on runsaasti myös instituutioiden nimiä ja muita erisnimiä, esim. EU (< Euroopan Unioni), KRP (< keskusrikospoliisi), YK (< Yhdistyneet kansakunnat), USA (< United States of America), SAK, HJK, SVUL, UKK (< Urho Kaleva Kekkonen).
Jotkin kirjainsanat äännetään fonemaattisesti, koostesanojen (» § 170) tavoin, mutta vaihtoehtona voi olla kirjaimittainen ääntämys: HIV [hiv ~ hooiivee], UMO [umo ~ uuäm(m)oo], osma [osma] ’objektinsijainen määrän adverbiaali’. Niminä toimivissa kirjainsanoissa on myös kansainvälisesti käytettyjä, mutta ääntöasu on useimmiten suomen mukainen, esim. Emu [emu], Nato [nato], Unicef [unisef], KGB [koogeebee]; vrt. BBC [biibiisii ~ harv. beebeesee]. Koostesanoiksi muuttuneet kirjainsanat mukautuvat kieleen samoin periaattein kuin lainasanat (» § 151), esim. Unicefin; meppi < MEP (< Member of European Parliament).
Edellinen pykälä