Substantiivilla on luku- eli yksikkö- ja monikkotaivutus. Tavallisesti yksiköllisellä NP:llä ilmaistaan yhtä oliota tai muuta entiteettiä ja monikollisella tällaisten joukkoa. Lukuero on selvä jaotontarkoitteisilla, yksilöitävillä substantiiveilla (» § 554). Substantiivin määritteenä adjektiivi mukautuu substantiivin lukuun ja sijaan, ja lauseen predikaatti mukautuu subjektina olevan substantiivin lukuun:
Eräissä tapauksissa lukusuhteet eivät vastaa ulkomaailman suhteita. Yksiköllinen kollektiivisana kuten perhe, nuoriso tarkoittaa yksilöiden joukkoa (» § 557), ja toisaalta monikkomuotoinen monikkosana kuten häät tarkoittaakin yhtä entiteettiä (» § 558). Lisäksi useaa tarkoittavan numeraalin kanssa substantiivi on yksikössä: kaksi poikaa, viidelle pojalle (» § 772, 1305).
Yksikkömuotoinen substantiivi voi tarkoittaa useampaa kuin yhtä myös erottamattoman omistuksen ilmauksissa. Ruumiinosa tai muu entiteetti, jollaisia kullakin on vain yksi, ilmaistaan usein yksikössä vaikka omistajia on useita (b). Monikollinenkin vaihtoehto on mahdollinen (c). Samoin kun substantiivi ilmaisee toimintaa, yksikkömuoto voi viitata useampaan toimijaan (d).
Yksikkömuotoisella substantiivilla voi olla rinnasteinen adjektiivi- (e) tai genetiivimäärite (f), joka osoittaa, että kyseessä on useampi entiteetti (» § 1310 – 1311).
Myös kiteytyneissä ilmauksissa yksikkömuotoinen substantiivi voi viitata useampaan, esim. kengät jalkaan, hansikkaat kädessä, vrt. *kuulokkeet korvalla, *aurinkolasit silmällä.