Taustoittava pykälä
Kaikentyyppisten vuoron rakenneyksikköinä toimivien lausumien yhteinen piirre on se, että ne ovat useimmiten myös prosodisia kokonaisuuksia. Sen ratkaiseminen, montako eri rakenneyksikköä yhdessä puheenvuorossa on, ei ole kuitenkaan aina yksinkertaista, koska puheessa prosodiset ja syntaktiset piirteet eivät välttämättä käy yksiin. Lausuma erottuu kuitenkin ympäristöstään prosodisesti: prototyyppisessä tapauksessa se muodostaa intonaatioltaan yhtäjaksoisen kokonaisuuden. Myös eräät muut prosodiset piirteet kuten lausepainon sijoittuminen, rytmin ja puhenopeuden muutos, äänen vaimeneminen, katkokset ja puristussupistumat tai narina ohjaavat vastaanottajan tulkintaa lausuman jäsentymisestä. Eräiden prosodisten piirteiden alkaminen on usein selvemmin osoitettavissa kuin päättyminen. Näin on esim. äänen sävyn muunnoksissa (» x, 1488, 1492).
Puheen sävelkulku, intonaatio, tarkoittaa lausuman aikana kuultavaa sävelkorkeuden vaihtelua. Lausuman kokonaisuuden kannalta on olemassa kolme perusvaihtoehtoa: Uusi lausuma alkaa yleensä edellisen loppua korkeammalta, ja loppua kohden sävelkorkeus vähitellen laskee. Jos sävelkorkeus ei loppua kohden laske vaan jää tasaiseksi, syntyy vaikutelma siitä, että jokin asiakokonaisuus on vielä kesken: lausuma voi olla valmis, mutta esim. (oma tai toisen) vuoro ei. Kolmanneksi lausuman sävelkorkeus voi nousta loppua kohden.
Kun partikkeli muodostaa yksin vuoron, intonaatiovaihto on olennainen osa sen merkitystä (» § 800, 1047 ). Partikkelin tulkinnan kannalta ratkaisevaa on myös sen kesto. Lisäksi kaksitavuisissa, ahaa-tyyppisissä partikkelivuoroissa sävelkorkeus voi hypätä ylös toisen tavun kohdalla: a↑haa.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
§ 174 Yleistä substantiivijohdosten tyypeistä
Ominaisuudennimet: kuum-uus, velje-ys
§ 175 Ominaisuus käsitteenä: UUs-sanojen ominaisuuksia
§ 176 Muita UUs-sanojen merkityksiä: heikkous, teollisuus
§ 177 Pitkä vs. lyhyt U: korkeus ja ohuus
§ 178 Mitä U:n edellä: kauneus, alttius, lapsuus, katoavaisuus
Paikkaa ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
Yksilöä ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
§ 189 Yksilöä ilmaisevat monentyyppiset johdokset
Muita substantiivien johdostyyppejä ja muotteja
harja-s, neljänne-s, kylj-ys, kerr-os
Affektisia johdostyyppejä ja muotteja
§ 206 Mitä affektisuudella tarkoitetaan sananmuodostuksessa?
pal-ikka, mets-ikkö, lituska, rotisko
Verbikantaiset substantiivijohdokset
Teonnimet ja teon tuloksen nimet
§ 232 Us-sanojen keskeiset tyypit: lakkautus, rynnistys
§ 233 Tyyppi avata : avaus: muodostuksen ja käytön rajoituksia
§ 260 Yleistä adjektiivien johtamisesta
§ 261 Laaja johdostyyppi ja sen alatyypit
§ 262 nen-sanojen sanaluokka ja suhde kantasanaan
lika-inen, teräks-inen, autta-vainen
§ 264 Merkityksenä yleensä kuuluvuus, kantana substantiivi
§ 265 Lisää nen-adjektiivien merkityssuhteista
§ 266 Partisiippiin perustuvat vAinen-sanat
Vierasperäiset: aktiivinen, konventionaalinen
Täydennyksen tai määriteosan saavat: näköinen, paksuinen
§ 269 Epäitsenäisten nen-sanojen tyyppejä
§ 270 Vasaran muotoinen ja muut suhteutusadjektiivien tyypit
§ 284 Pienempiä kuuluvuutta ilmaisevien johdosten tyyppejä
Karitiivijohdokset: hyödy-tön, pala-maton
Muita adjektiivien johdostyyppejä ja muotteja
Järjestysluvut: viide-s, neljä-s-kymmene-s
Partisiipit: otta-va, ote-ttava, otta-nut, ote-ttu, otta-ma(ton)
Komparaatiojohdokset: iso-mpi, iso-in, iso-mm-in, yl-impä-nä
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Vuoro ja lausuma toiminnallisina kokonaisuuksina
Reaaliaikainen lause ja muu lausuma
Lauseen jatkuminen yli vuoron rajan
Lausuma puhujien yhteistuotoksena
§ 1025 Vuoron aloittamisen merkityksestä
§ 1026 Vuoronalkuisten ainesten keskinäisestä järjestyksestä
Vuoronalkuiset partikkelityypit
§ 1027 Yleistä vuoronalkuisista partikkeleista
Uuden tiedon vastaanottaminen: ai, jaa, jaaha
Uuden puheenaiheen nostaminen esille: mite(n)s; kuule
Lisäävät vuoronalkuiset lausumapartikkelit ja, et(tä), eli, entä(s)
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet