Tilannesidonnaisia, jokseenkin kiteytyneitä lausekkeen muotoisia tai niiden kaltaisia vuoroja ovat mm. erilaisissa asioimistilanteissa esitettävät pyynnöt (a). Ne eivät edellytä aiempaa kielellistä kontekstia, vaan niiden tulkinta nojaa ei-kielelliseen, institutionaalisen kontekstiin.
Itsenäistä substantiivilauseketta käytetään keskustelussa myös uuden (b) tai mahdollisesti johonkin aikaisempaan keskusteluun liittyvän (c) puheenaiheen ottamiseksi esiin. Ero syntaktiseen etiäiseen (» § 1018) on ensinnäkin siinä, että puhuja ei mainitse edellä olleen lausekkeen tarkoitetta uudelleen samaviitteisellä pronominilla, vaan itsenäinen lauseke jää ikään kuin seuraavan vuoron tai tekstijakson otsikoksi. Myös dialogisesti tilanne on toinen: itsenäinen lauseke edellyttää puhekumppanilta reaktiota ennen kuin puhuja jatkaa varsinaiseen asiaansa, kun taas alkuun lohjennutta etiäistä puhuja yleensä jatkaa itse suoraan.
| Sanni: | Mä en ymmärrä |
| Missu: | Aijaa. |
| Sanni: | et miks sei ota mitään, Mun tarvii yrittää sinne soittaa. |
| Missu: | Just No: mut hei yks juttu viälä. |
| Sanni: | Ni |
| Missu: | Niin niin semmosta ku mehän mietittiin sitä Hannelle lähtöö. (p) |
| A: | Mä varmuuden vuoksi puhelimella ilmoitan. Mä lähetän sulle paperin huomenna. |
| B: | Mm. |
| A: | Meidän vapaa-ajan säätiö. |
| B: | Joo |
| A: | Nin meillä pitäs olla kokous. (p) |
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Vuoro ja lausuma toiminnallisina kokonaisuuksina
Reaaliaikainen lause ja muu lausuma
Lauseen jatkuminen yli vuoron rajan
Lausuma puhujien yhteistuotoksena
§ 1025 Vuoron aloittamisen merkityksestä
§ 1026 Vuoronalkuisten ainesten keskinäisestä järjestyksestä
Vuoronalkuiset partikkelityypit
§ 1027 Yleistä vuoronalkuisista partikkeleista
Uuden tiedon vastaanottaminen: ai, jaa, jaaha
Uuden puheenaiheen nostaminen esille: mite(n)s; kuule
Lisäävät vuoronalkuiset lausumapartikkelit ja, et(tä), eli, entä(s)
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä