Kun vastauksen muodostaa subjektialkuinen väitelause, se sisältää usein myös kysymykseen nähden kieliopillisia tai leksikaalisia muutoksia. Täten se paitsi toimii vastauksena myös korjaa tai tarkentaa jotakin kysymyksessä ollutta. Esimerkissä (a) vastaaja on mm. korvannut kausatiivisen ilmauksen saada taivutettua intransitiivisella verbinmuodolla taipu sekä viitannut inhimillisen subjektin sijasta puheena oleviin esineisiin pronominilla ne.
| V: | Sait sä taivutettuu kunnolla ne, |
| S: | Ne taipu ihan siististi joo et siin ei oo |
| V: | Joo joo:. |
| S: | rautasahalla et se oli:: ei siihen menny tota ni (.) ei siihen menny tun:tiikaa ku ne teki ja taivutteli. |
| V: | ↑Just joo:. (p) |
Esimerkissä (b) myönteinen lausevastaus sisältää merkitykseltään spesifisemmän verbin kuin kysymyksessä käytetty lähteekö; verbi muuttaa merkitsee ’lähteä palaamatta’. Toiseksi vastaaja selventää muuton ajankohtaa: adverbi heti on korvattu adverbilla huomenna.
| V: | No tuota vielä siitä Riitasta ni lähtöökö se ↑nyt sitte heti. |
| S: | Se muuttaa huomenna. Tavarat lähtee Pieksämäelle. |
| V: | Voi luoja. (p) |
Sanajärjestykseltään subjektialkuisen, koko lauseen käsittävän vastauksen alussa on joskus modaalipartikkeli kyllä. Paljaaseen subjektialkuiseen lausevastaukseen verrattuna kyllä-lausuma on vahvemmin myönteinen; se ei ole samalla tavoin tulkittavissa kysymyksen asiasisältöä oikaisevaksi tai tarkentavaksi, vaikka se poikkeaisikin kysymyslauseesta kieliopillisesti ja sanastollisesti.
Kun kysymyksessä on epäröinnin merkkejä, esim. tapailua ja itsekorjauksia (onks sul nyt niin kiire → ehdiksä esimerkissä c), vastauksen alussa oleva kyllä-partikkeli, joka on lausuttu normaalia korkeammalta, kumoaa kysymyksessä ilmaistuja epäilyjä:
| Ilona: | ↑Voisik sä panna sen. [ilmoituksen taululle] |
| Maija: | hjoo kun sanot vaan että mitä siihen pannaan. |
| Ilona: | o- Onks sul nyt niin kiire että sä- ehdiksä ottaa. |
| Maija: | ↑kyllä minä kerkiän ottaa. joo (p) |
Pelkällä verbillä (ehdin) vastaaminen olisi tällaisessa kontekstissa kieliopillisesti korrekti, mutta se voitaisiin lyhyytensä vuoksi tulkita töykeydeksi. Kielteisen väitelauseen muotoiseen tarkistuskysymykseen odotetaan kielteistä, vahvistavaa vastausta. Kieltoa torjumaan sopii kyllä-alkuinen lause, jonka tunnusmerkkisenä vaihtoehtona olisi sanajärjestys V + S (d).
| Olavi: | Vaimos ei polta |
| (.) | |
| Aimo: | No ky:l se polttaa vrt. Polttaa se. (p) |
Edellinen pykälä