Partikkeli yhä ja sen kanssa samassa merkityksessä käytettynä aina (vain ~ vaan) ilmaisevat komparatiivisanaan liittyessään, että vertailukohtia ovat saman tilanteen aikaisemmat vaiheet. Ominaisuus esitetään jatkuvasti kasvavana. Tässä ilmaustyypissä ei ole leksikaalista vertailukohdan ilmausta.
Ominaisuuden jatkuvaa kasvua korostaa myös komparatiivimuotoisen sanan rinnastaminen itsensä tai lähimerkityksisen sanan kanssa (» § 1094). Mukana voi olla yhä tai aina, mutta ilmaus on lähes samanmerkityksinen ilmankin niitä (b): teki töitä tarkempien ja tarkempien testien puolesta.
Lähimerkityksinen sanalle yhä on tässä käytössä partitiivimuoto entistä, joka vastaa ilmausta kuin ennen. Lauseet Hän on entistä mukavampi ja Hän on mukavampi kuin ennen eroavat siinä, että edellinen antaa selvemmin ymmärtää henkilön olleen ennenkin mukava.
Komparatiivijohdoksen määritteenä toimii usein sana vielä(kin), joka osoittaa vertailukohdallakin olevan kyseistä ominaisuutta suhteellisen paljon (c). Tässä merkityksessä vielä määrittää vain komparatiivijohdoksia.
Muualla kuin komparatiivin yhteydessä yhä ja vielä ovat lähinnä koko lauseen määritteitä, esim. Onneksi talvi on vielä ~ yhä kaukana; tämä tulkinta on periaatteessa mahdollinen komparatiivinkin yhteydessä.
Edellinen pykälä