A-infinitiivin perusmuoto tehdä, sanoa on monikäyttöinen, ja sen merkitys on abstrakti ja skemaattinen. Sitä käytetään mm. verbin hakusanana sanakirjoissa ja yleensäkin verbeistä puhuttaessa. Yleiskuvan A-infinitiivin kahden muodon keskeisistä tehtävistä antaa asetelma 90.
Subjektina | Oli virhe muuttaa maalle. | » § 503 – 504 |
Objektina | Haluaisin muuttaa maalle. | » § 499 – 501 |
En anna sinun lähteä minnekään. | » § 502 | |
Nesessiivirakenteessa | Minun täytyy lähteä. | » § 496, 505 |
Muussa verbiketjussa | Sinulla taitaa olla kiire. | » § 496 – 497 |
Substantiivin määritteenä | Meillä on kova hinku muuttaa maalle. | » § 506 – 507 |
Adjektiivin määritteenä | Kortit ovat helppoja käsitellä. | » § 508 – 510 |
Verbin määritteenä | Vielä ei ole esittää uusia tuloksia. | » § 511 |
Irrallisena | Jättää nyt lapsi yksin kotiin! | » § 512 |
Interrogatiivisena | En tiennyt mitä tehdä. | » § 512 |
Relatiivisena | Tarvitsen jonkun jota hemmotella. | » § 512 |
Verbiliitossa | Olin menettää malttini. | » § 452 |
Adverbiaalina | Hän säästää ostaakseen asunnon. | » § 513 |
Toden sanoakseni en oikein pidä siitä. | » § 514 | |
Verbiliitoissa | Se tulee jos on tullakseen. Otin asian hoitaakseni. | » § 453 |
A-infinitiivin perusmuodon muodostama lauseke – lyhyemmin A-infinitiivilauseke – toimii subjektina tai objektina sekä substantiivin tai adjektiivin määritteenä. Lisäksi se esiintyy tarkoitusta ilmaisevana määritteenä. A-infinitiivi on verbiketjujen tavallisin infinitiivi ja esiintyy nesessiivirakenteessa. Irrallisella, lauseyhteydessä esiintymättömällä A-infinitiivilausekkeella on affektisia ja retorisia merkityksiä. Interrogatiiviset ja relatiiviset infinitiivilausekkeet, joilla on modaalinen merkitys, esiintyvät samoissa asemissa kuin finiittiset kysymys- ja relatiivilauseet.
Omanlaisensa A-infinitiivin käyttöyhteys on koloratiivirakenne, jossa deskriptiiviseen pääverbiin liittyy kyseistä toimintoa, yleensä liikettä tai ääntelyä, neutraalisti kuvaavan verbin A-infinitiivi. Koloratiivirakenne muodostaa verbiliittojen tapaan kaksiverbisen predikaatin (» § 450).
A-infinitiivin translatiiviin tehdäkseen, sanoakseen liittyy aina possessiivisuffiksi, joka osoittaa subjektin samaksi kuin lauseen subjekti. Muoto ilmaisee tyypillisesti tarkoitusta, niin kuin translatiivimuotoiset lausekkeet usein muutenkin; tällaista A-infinitiivin translatiivin muodostamaa rakennetta sanotaan finaalirakenteeksi. Tarkoituksen merkitys välittyy eräissä yhteyksissä myös verbin määritteenä toimivasta A-infinitiivin perusmuodosta. (» § 549 – 550.)
Silloin kun sekaannuksen vaaraa ei ole, A-infinitiivin perusmuotoa sanotaan A-infinitiiviksi ja translatiivimuotoa A-infinitiivin translatiiviksi.