Johtimen ‑jAinen ~ ‑iAinen sisältävät verbikantaiset substantiivit tarkoittavat tilaisuutta tai juhlaa, jonka keskeisenä sisältönä on kantaverbin ilmaisema aktiviteetti. Nämä substantiivit ovat yleensä monikkosanoja eli esiintyvät vain monikkomuotoisina (» § 558). Tyyppiin kuuluu viitisenkymmentä sanakirjalekseemiä, ja se voi karttua. Kantavartalo on yleensä kaksitavuinen, joskus kolmitavuinenkin.
Johtimet ‑jAinen ja ‑iAinen liittyvät verbin (vahvaan) vokaalivartaloon ja ovat täydennysjakaumassa. Johdin ‑iAinen esiintyy kaksitavuisen e- tai i-vartalon yhteydessä (vartalon loppuvokaali katoaa tai sulautuu johtimen alku-i:hin: potk-iaiset), johdin ‑jAinen muulloin. Supistumavartalon pitkä vokaaliaines lyhenee tai menettää A-loppunsa johtimen edellä (ryyppä-jäiset, ero-jaiset < eroa-). Vokaaliyhtymän i.Ai tavurajan j:mäisestä ääntämyksestä voi seurata kirjoitusasun vaihtelua: vihki(j)äiset, tupaantuli(j)aiset (skt).
Kollektiivista, yleensä järjestettyä juhlaa, tilaisuutta tai tapahtumaa ilmaisevat esim. seuraavat jAinen- ~ iAinen-johdokset:
Vuotuisten juhlapyhien nimityksiä ovat yksikölliset laskiainen, loppiainen ja pääsiäinen. Muita kuin verbikantaisia tilaisuuden nimityksiä ovat esim. arpajaiset, fuksiaiset, lakkiaiset ja naamiaiset.
Verbikantainen jAinen- ~ iAinen-johdos voi saada genetiivimääritteen tai määriteosan, joka vastaa kantaverbin objektia (a) tai harvemmin subjektia (b), tai määriteosan, joka vastaa adverbiaalia (c).
Toinen jAinen- ~ iAinen-johdosten merkitysryhmä ovat lahjan tai palkkion nimitykset (d), esim. myötäjäiset, tukiainen, tuliainen.
Muotoja alkajaisiksi ja lähtiäisiksi ~ läksiäisiksi käytetään myös ajan ilmauksina (’aluksi, lopuksi’): Jussi Vares ilmestyi Teikarin oven taakse iltapäivän alkajaisiksi (k); Kuvittele mitä se sanoi lähtiäisiksi (k).
Huom. On myös iAinen-johtimisia yksilön, yleensä eläimen, nimityksiä, joilla on verbi- tai muu kanta, esim. mönkiäinen, pistiäinen, kusiainen, nilviäinen (» § 197).