Sen lisäksi, että on olemassa koko joukko nominijohdoksia, joita nimitetään (deminutiivis-)affektisiksi (» § 206) ja joiden käyttö ilmentää puhujan asenteita ja suhtautumista, myös eräillä keskeisillä taivutuspäätteillä ja johtimilla on väljän perusmerkityksensä ohella kontekstisidonnaisempia käyttöjä, joihin sisältyy affektinen sävy. Useissa tapauksissa jonkin taivutusluokkaa edustavan oppositioparin tunnusmerkkinen jäsen, esim. monikko (vs. yksikkö), imperfekti (vs. preesens) tai konditionaali (vs. indikatiivi), kerää helpommin itseensä erityismerkityksiä kuin parin tunnusmerkitön ja taajakäyttöisempi jäsen. Kielellisiä toimintoja ja tehtäviä, joissa affektisesti tulkittavia kieliopillisia morfeemeja varsinkin esiintyy, ovat toivotukset, arviot ja kannanotot sekä toisaalta pyynnöt ja ehdotukset.
Huom. Yli-Vakkuri (1986) on ensimmäisenä systemaattisesti kartoittanut suomen kielen keskeisten kieliopillisten tunnusten ja muotojen affektisia käyttöjä. Hän on nimittänyt tätä käyttöä toissijaiseksi.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa
Passiivi ja passiivimaiset rakenteet
Kielto ja kielteiset ilmaukset
Imperatiivi ja muut direktiivit
Affektiset konstruktiot ja keinot
Interrogatiivi-ilmaukset ja affektisuus
§ 1714 Affektisen tulkinnan ehtoja
Pro-sanat affektisessa väitelauseessa
Verbialkuiset väitelauseet ja affektisuus
Imperatiivilauseen affektinen käyttö
Itsenäiset lausekkeet affektisessa käytössä
Edellinen pykälä