(i)nen-johdosten paradigmamuodoissa vaihtelevat johtimen allomorfit ‑(i)nen (yksikön nominatiivissa), ‑(i)se- ja ‑(i)s- (muissa sijoissa). Yhdyssanan määriteosana (i)nen-nominit esiintyvät nominatiivimuodon sijaan s-loppuisena konsonanttivartalona, esim. esiintymiskokemus, hyttysverkko (» § 417).
Johdinainesta ‑nen : ‑se- edeltää usein johtimen osaksi luettava i-aines. Kun kantana on muu kaksitavuinen vartalo kuin e- tai i-loppuinen, toimii kirjoitetussa kielessä adjektiivinjohtimena i:llinen ja substantiivinjohtimena i:tön variantti, esim. kalainen ’kalaisa’ – kalanen ’pieni kala’, huokoinen – huokonen, lautainen – lautanen, pitkäjyväinen – jyvänen. Tätä eroa ei ole e- ja i-vartalokantaisissa muodosteissa: esim. sana tuohinen on sekä substantiivi että adjektiivi. Puhutussa kielessä i puuttuu yleensä myös adjektiiveista, esim. ilonen, punanen, viimenen. Toisaalta kun kantavartalo on yksi- tai kolmitavuinen, johdin esiintyy i:llisenä myös substantiiveissa niin kirjoitetussa kuin puhutussakin kielessä, esim. oravainen, ystäväiseni.
Johdin -inen kiinnittyy vahvaan vokaalivartaloon. Kantavartaloltaan heikkoasteisia ovat vain jotkin leksikaalistumat kuten hevonen (< hepo) ja iäinen (< ikä). Vartalon lyhyt loppu-A, ‑O ja ‑U säilyvät johtimen edellä (etelä-inen, varjo-inen, ryppy-inen). Vartalonloppuinen i sulautuu johtimen i-alkuun (silkk-inen). Vartalon loppu-e yleensä väistyy (mieh-inen, teräks-inen), mutta kaksitavuisissa kannoissa joskus säilyykin (viere-inen). Pitkä vokaaliaines lyhenee lopustaan (pu-inen < puu, tä-inen < täi, make-inen < makea, ohdakke-inen), väljenevästä diftongista kantavartaloon jää sen jälkikomponentti (so-inen < suo). (i)nen-adjektiivi voi olla johdettu myös adverbista: tällöin kantavartalosta puuttuu adverbinpääte tai osa siitä, esim. eil-inen (← eile-n), os-itta-inen (← os-ittain), edestaka-inen (← edestaka-isin), perinpohja-inen (← perin pohj-in) (» § 372 huom.).
Huom. Kun kantana on si : te‑loppuinen sana, (i)nen-johdoksissa esiintyy konsonanttivaihtelua t ~ s, esim. totinen, uutinen, pitkäkyntinen, mutta hirsinen. Saman sanan varianteista on t:llinen yleensä vallitseva, esim. vetinen ~ harv. vesinen (k), ‑vuotinen ~ vuorovuosinen (a). (U)Us : (U)Ute-johtiminen ominaisuudennimi edustuu (i)nen-johdoksen kantana monikkovartaloisena, esim. kaksinopeuksinen (*‑nopeutinen).
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
§ 174 Yleistä substantiivijohdosten tyypeistä
Ominaisuudennimet: kuum-uus, velje-ys
§ 175 Ominaisuus käsitteenä: UUs-sanojen ominaisuuksia
§ 176 Muita UUs-sanojen merkityksiä: heikkous, teollisuus
§ 177 Pitkä vs. lyhyt U: korkeus ja ohuus
§ 178 Mitä U:n edellä: kauneus, alttius, lapsuus, katoavaisuus
Paikkaa ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
Yksilöä ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
§ 189 Yksilöä ilmaisevat monentyyppiset johdokset
Muita substantiivien johdostyyppejä ja muotteja
harja-s, neljänne-s, kylj-ys, kerr-os
Affektisia johdostyyppejä ja muotteja
§ 206 Mitä affektisuudella tarkoitetaan sananmuodostuksessa?
pal-ikka, mets-ikkö, lituska, rotisko
Verbikantaiset substantiivijohdokset
Teonnimet ja teon tuloksen nimet
§ 232 Us-sanojen keskeiset tyypit: lakkautus, rynnistys
§ 233 Tyyppi avata : avaus: muodostuksen ja käytön rajoituksia
§ 260 Yleistä adjektiivien johtamisesta
§ 261 Laaja johdostyyppi ja sen alatyypit
§ 262 nen-sanojen sanaluokka ja suhde kantasanaan
lika-inen, teräks-inen, autta-vainen
§ 264 Merkityksenä yleensä kuuluvuus, kantana substantiivi
§ 265 Lisää nen-adjektiivien merkityssuhteista
§ 266 Partisiippiin perustuvat vAinen-sanat
Vierasperäiset: aktiivinen, konventionaalinen
Täydennyksen tai määriteosan saavat: näköinen, paksuinen
§ 269 Epäitsenäisten nen-sanojen tyyppejä
§ 270 Vasaran muotoinen ja muut suhteutusadjektiivien tyypit
§ 284 Pienempiä kuuluvuutta ilmaisevien johdosten tyyppejä
Karitiivijohdokset: hyödy-tön, pala-maton
Muita adjektiivien johdostyyppejä ja muotteja
Järjestysluvut: viide-s, neljä-s-kymmene-s
Partisiipit: otta-va, ote-ttava, otta-nut, ote-ttu, otta-ma(ton)
Komparaatiojohdokset: iso-mpi, iso-in, iso-mm-in, yl-impä-nä
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa
Passiivi ja passiivimaiset rakenteet
Määräisyys, tunnistettavuus ja tunnettuus
Määräisyyden ja epämääräisyyden osoittaminen tarkenteilla
Epämääräisyyttä osoittavat tarkenteet
§ 1410 Spesifiset eräs ja yksi, yleisesti indefiniittinen joku
Indeksaalinen, deiktinen, korrelaatti ja tulkintapohja
Lauseiden välinen ja lauseen sisäinen anafora
Lauseensisäinen anafora: refleksiiviset ainekset
Refleksiivisyys ja muu anafora
§ 1448 Ensisijainen korrelaatti subjekti tai subjektimainen jäsen
Refleksiivisyys infiniittisissä rakenteissa
Kielto ja kielteiset ilmaukset