Teema voi olla jatkuva tai vaihtuva. Se on jatkuva, kun yhtenäisessä tekstissä kuljetetaan samaa puheenalaista diskurssireferenttiä teemapaikassa. Tällainen on seuraavan katkelman ensimmäisessä virkkeessä esitelty henkilö: myöhemmät häneen viittaavat pronominit ovat teemana. Saman tarkoitteen uudelleenmaininnat voivat kuitenkin sijoittua lauseissa muihinkin asemiin kuin teemaksi.
Vaihtuva teema on kontekstissaan ensi kertaa mainittava entiteetti tai sitten aiemmin mainittu, joka otetaan uudestaan puheeksi. Jos tarkoite kuuluu johonkin puheenalaiseen tai yhteydestä ilmenevään joukkoon, vaihtuva teema luo implikaation, että siitä lauseessa sanottu ei koske muita kyseiseen joukkoon kuuluvia kuin sitä. Joukon jäseniä siis käsitellään yksitellen, ja vaihtuva teema on kontrastiivinen. Seuraavassa tekstikatkelmassa mainitaan ensin kaksi kilpailulajia, joista kummastakin kerrotaan jotakin. Seuraavaksi kuvataan hyppääjiä, joita sitten käsitellään vuorollaan kahtena eri ryhmänä.
Kontrastiivisen tulkinnan tuo esiin painoton partikkeli taas, joka yleensä sijoittuu teeman jälkeen. Se antaa ymmärtää, että kyseisellä teemalla on tekstissä ollut vastinpari ja että näistä kahdesta sanotaan jotakin erilaista mutta vertailukelpoista. Myös sanalla puolestaan on vastaavanlaista käyttöä.
Vaihtuvan teeman ominaisuuksia voi olla myös esikentässä olevalla ilmauksella; tällöin itse teema on jatkuva (» § 1379 – 1381).
Edellinen pykälä