Partitiivin keskeisinä tehtävinä on ilmaista rajaamattomuutta ja distributiivisuutta (» § 1234). Sitä käytetään objektissa ja eksistentiaalilauseen subjektissa, kun sana on jaollinen. Jos partitiivisubjektina tai ‑objektina on yksiköllinen jaotontarkoitteinen sana, muttei ilmaista kvantitatiivista epämääräisyyttä eikä lause ole kielteinen, lausumalla voi olla paljouden implikaatio (a–b) tai geneerinen, toistuvuuden tulkinta (c).
| P: | ↑Entä itte, |
| H: | No mitäs tässä. Mä tuota katselin kun on kaunista päivää ja kaikkee muuta ja soittelin tuossa jo yhdelle tuttavalle joka asuu täällä – –. (p) |
Vaihtoehtokysymyksissä tai imperatiivimuotoisissa kehotuksissa ja pyynnöissä käytettyä partitiiviobjektia kuten Annatko kynää? tai Ottakaa pois takkia on tulkittavissa kohteliaisuuden merkiksi ja siten partitiivin affektiseksi käyttötavaksi. Esimerkiksi kysymyksen tyyppiä Onkohan Mari Karvistoa tässä numerossa? tulkinta kohteliaaksi perustunee siihen, että partitiivi tuo esiin kysyjän epätietoisuuden selvemmin kuin nominatiivi.
Predikatiivi on normaalisti partitiivissa, kun subjektina on monikollinen NP tai aine- tai abstraktisana (» § 946 – 948): Rauta on painavaa; Kauppa on vähäistä; Asiat ovat vaikeita. Kun subjektin tarkoitteena on yksi olio ja predikatiivi on yksikön partitiivissa, lauseke ilmaisee kyseisen ominaisuuden esittämistä tai sillä uhoamista (d) (Yli-Vakkuri 1986: 268). Sävy on usein leikillinen. Partitiivilausekkeeseen liittyy yleisesti jokin muu affektista tulkintaa tukeva elementti kuten intensiteettisana.
Partitiivi tuo paljoksunnan tulkinnan olla-verbillisessä kiteymässä olla yhtä x:ää: ”Kukaan ei ollut varautunut tähän. Raiskisen kohdalla kaikki on kuitenkin yhtä kysymysmerkkiä”, hän – – sanoo (L).
Edellinen pykälä