Niin verbeistä kuin nomineistakin voidaan yleensä muodostaa kausatiivinen verbijohdos eli muuttamisjohdos, jos se vain on semanttisesti ja pragmaattisesti mielekästä. Kuitenkin johdosverbeistä ja erityisesti muuntelujohdoksista muuttamisjohdosten muodostus on vähäisempää kuin johtamattomista verbeistä. Kaikkiin muuttamisjohdosten morfologisiin muotteihin (eli johdostyyppeihin) kuuluu myös kantasanaltaan epäselviä lekseemejä sekä erilaisia ja eriasteisia leksikaalistumia. Kantasanattomien verbien osuus on erityisen suuri supistuma- ja ise- sekä (e)ntA-, (e)rtA- ja (e)ltA-verbeissä.
Muuttamisjohdosten suurin morfologinen ryhmä ovat vartalonloppuisen (t)tA-aineksen sisältävät johdokset, yleisimpinä tA- ja ttA-johtimiset. Niiden jakauma on komplementaarinen siten, että ‑ttA- liittyy vokaalivartaloon ja ‑tA- konsonanttivartaloon (mikään muu muuttamisjohdosten johdin ei liity konsonanttivartaloon). (t)tA-johdosten keskeisiä alatyyppejä ovat UttA- ja tUttA-johdokset. Johtimissa tA-ainesta voi edeltää myös muu dentaalikonsonantti, esim. -stA-, -ntA-.
Asetelma 77 esittää, millaisten vartalotyyppien sanoihin muuttamisjohdosten johtimet ‑tA-, ‑ttA-, ‑UttA- ja ‑tUttA- liittyvät. Ne kaikki voivat kiinnittyä sekä verbikantaan (intransitiiviseen tai transitiiviseen) että nominikantaan (substantiiviin tai adjektiiviin). Johdinten jakaumaan vaikuttaa kannan tavuluku, vartalovokaali ja mahdollinen konsonanttivartaloisuus.
| -tA- | ‑ttA- | ‑UttA- | ‑tUttA- (~ ‑tAttA-) | |
| (N > jäätää) | N > syyttää,
V > tuottaa |
(V > lyötättää) | ||
| V-vartalo | N > kovettaa, huvittaa,
jarruttaa, vaahdottaa,
V > idättää, kuljettaa, hypittää |
V > tutkituttaa (luetuttaa, vedätyttää, sidotuttaa) | ||
| VV-vartalo | (N >
vaate-tta-a,
V > herä-ttä-ä) |
V > kehräyttää
~ kehruuttaa,
N > vapauttaa, nesteyttää |
||
| C-vartalo | N > keihästää, täyttää,
vaatettaa,
V > päästää, herättää |
|||
| V-vartalo | [U-, i-vartalosta:]
V > pitkästyttää, lamaannuttaa, murehdittaa |
[A-, e-vartalosta:]
V > kuljetuttaa, rakennuttaa, roma(hd)uttaa; pörisyttää, ajatteluttaa |
(V > murehdituttaa) | |
| Oi-vartalo | V > tatuoittaa | (V > arvioituttaa) | ||
| eA-, OA-, iA-, UA-vartalo | [C-vartalosta:]
V > hävettää, kadottaa, hellittää |
(N > jähmettää, ruskettaa) | N > eheyttää, nopeuttaa
(V > poikkeuttaa) |
|
| UtU-vartalo | V > imeyttää | |||
| C-vartalo: ne‑, le-vartaloinen sana | V > suurentaa (paleltaa),
N > niveltää |
|||
| ise-, itse-vartaloinen sana | N > venäläistää,
V > pöristää |
V > punnit-utta-a | V > punni-tutta-a | |
| A-lopp. nomini | (N > avartaa, imeltää) |
| V-vartalo = lyhyeen vokaaliin päättyvä vartalo, VV-vartalo = pitkään vokaaliin päättyvä vartalo, C-vartalo = konsonanttivartalo. N > = johdettu nominikannasta, V > = verbikannasta. Harvinaiset tapaustyypit ovat suluissa. Esimerkkiverbeillä vaatettaa, herättää ja punnituttaa on vaihtoehtoiset morfologiset hahmotukset. |
Asetelman 78 sisältämät johtimet ‑(i)stA-, ‑ittA-, ‑OittA- ja supistumaverbien A-johdin puolestaan liittyvät vain nominikantaan; supistumaverbit toimivat myös muottina, johon tulee laina- ja slangisanoja. Lisäksi nominikantaisia muuttamisjohdoksia on Oi-, itse-, i- ja O-johtimisissa verbeissä sekä kantasanallisissa supistumaverbeissä; näistä johtimet -Oi- ja -itse- liittyvät pelkästään nominikantaan.
| ‑istA- ~ -stA- | ‑ittA- ~ ‑OittA- | ‑Oi- | -A- : -t- | |
| (S > työstää) | ||||
| ‑A | A > laiskistaa,
suoristaa, samastaa,
S > mutkistaa, rinnastaa |
S > kuvittaa,
sanoittaa
(A > lievittää, pahoittaa) |
S > kuormata, piiskata
(A > löysätä) |
|
| ‑e- | (A > todistaa) | S > kivittää,
(A > puolittaa) |
S > nimetä
(A > todeta) |
|
| ‑i | S > ryhdistää | |||
| ‑O | S > tehostaa,
A > jalostaa |
S > hillota, pinota | ||
| ‑U | S > puvustaa | S > kirnuta, pölytä | ||
| ‑ee- | (S > koneistaa, tuotteistaa) | |||
| ‑Vs : ‑VV- | (A > puhdistaa) | |||
| ‑eA | A > notkistaa, virkistää | |||
| ‑A | A > hankaloittaa, järkevöittää,
solakoittaa
(S > kunnioittaa) |
S > haravoida,
ideoida,
A > lihavoida |
||
| ‑e(e)- | (S > esineistää) | (S > kyynelöidä, seppelöidä) | ||
| ‑i | (S > kaupungistaa) | S > kuparoida, sinetöidä | ||
| ‑O | (S > raunioittaa, vahingoittaa,
A > autioittaa) |
S > hyytelöidä, koteloida, teorioida | ||
| ‑U |
| A > = johdettu adjektiivikannasta, S > = substantiivikannasta. Harvinaiset tapaustyypit ovat suluissa. Kursiivilla on merkitty stA- ja OittA-johtimiset verbit erotukseksi istA- ja ittA-verbeistä. |
(e)ntA-, (e)rtA- ja (e)ltA-verbit ovat muuttamisjohdoksina marginaalisia tyyppejä: ne eivät yleensä ole merkitykseltään kausatiivisia, ja suurelta osin kantasanattomina ne ovat pikemmin rakennemuotin kuin johdostyypin edustajia. Muuttamisjohdosten (t)tA-vartaloisiin morfologisiin tyyppeihin kuuluu ylipäätään jonkin verran myös sellaisia verbejä (mm. deskriptiivisiä » § 309), jotka eivät ole transitiivisia eivätkä merkitykseltään kausatiivisia, vaan ilmaisevat esim. tilaa (harottaa, rehottaa, puno(i)ttaa, kököttää, vihertää) tai ääntä tai liikettä (kihertää, jyristää, jyryyttää, löntystää, sipsuttaa). Muuttamisjohdosten ulkopuolelle jäävät tA-vartaloisista johdostyypeistä myös momentaaniset AhtA- ja AltA-johdokset (» § 368 – 369).
Edellinen pykälä