Muuttumisjohdokset ovat karttuva verbiryhmä, johon kuuluu U-vartaloisia ja ne-johdoksia. U esiintyy muuttumisjohdosten muodostimena sekä sellaisenaan että usean muun johtimen loppuosana. Nämä johtimet liittyvät verbi- ja nominikantoihin, johdin -ne- vain nominikantoihin. U-loppuisten johdinten konsonanttiaineksena on yleensä dentaali, U:n edellä t, esim. -tU-, -ntU-, -(i)stU-.
Vartaloltaan U-loppuisia verbejä on yli 2 000 sanakirjalekseemiä. Valtaosa niistä on johdoksia; lisäksi on läpinäkymättömämpiä ja kantasanattomia U-verbejä (» § 340 huom.). U-verbit ovat tavallisesti intransitiivisia, olivat ne johdoksia tai rakenteeltaan jakamattomia (» § 462). Transitiiviverbeistä voi yleisesti muodostaa U-vartaloisen muuttumisjohdoksen, joka saa refleksiivisen tai automatiivisen merkitystulkinnan verbistä ja käyttöyhteydestä riippuen. Nominikantaisia muuttumisjohdoksia voidaan muodostaa niin adjektiiveista kuin substantiiveistakin, mutta johtimista yksikään ei ole tässä käytössä täysin produktiivinen.
Asetelma 80 esittää muuttumisjohdosten tärkeimpien johdinten jakauman kantavartalotyypeittäin. Johdin ‑U- liittyy kaksitavuisiin lyhyeen vokaaliin päättyviin ja kolmitavuisiin A-loppuisiin verbivartaloihin sekä muutamaan kaksitavuiseen A-loppuiseen adjektiiviin ja substantiiviin. U-johdinta yleisemmin kaksitavuisiin A-vartaloihin liittyy johdin ‑UtU- tai ‑VntU-. Johtimet ‑UtU- ja ‑VntU- liittyvät verbien supistumavartaloihin sekä kaksitavuisiin lyhyeen vokaaliin päättyviin verbi- ja nominivartaloihin, ‑UtU- lisäksi kolmitavuisiin A-verbivartaloihin sekä eA-nomineihin. Johdin ‑tU- liittyy substantiivien ja adjektiivien konsonanttivartaloon, kolmitavuisiin Oi-verbivartaloihin sekä joidenkin Aise- ja (e)le-verbien konsonanttivartaloon. Nominikantana voi tU-, UtU- ja (i)stU-johdoksissa olla myös yhdyssana.
| -UtU- | ‑VntU- | ‑U- | ‑(Oi)tU- ~ -pU- | |
| (N > maa-tu-a,
V > juo-pu-a) |
||||
| V-vartalo | N > jengiytyä, ukkoutua,
V > jakautua, sitoutua, riisuutua |
N > lumeentua, paakkuuntua,
V > jakaantua, töhriintyä |
N > kypsyä,
mustua,
V > kaatua, säästyä |
|
| VV-vartalo | N > vapautua, nesteytyä,
V > hankautua |
N > harmaantua,
V > kerääntyä |
||
| C-vartalo | N > nuor-tu-a, paljas-tu-a | |||
| V-vartalo | [A-vartalosta:]
V > levittäytyä, omistautua |
[A-vartalosta:]
V > huvitt-u-a, madalt-u-a, paljast-u-a, ryhmitt-y-ä |
N > matal-oitu-a, rauni-oitu-a | |
| Oi-vartalo | V > neutraloi-tu-a, saippuoi-tu-a | |||
| eA-, OA-, iA-, UA-vartalo | N > lempeytyä,
V > kampeutua, patoutua |
V > kokoontua, repeentyä | N > saippu-oitu-a | |
| C-vartalo: monitavuisen sanan ne‑, le-vartalo | V > heiken-ty-ä
(varjel-tu-a,
N > sammal-tu-a) |
|||
| ise-vartaloinen sana | N > suomalais-tu-a | |||
| A-lopp. nomini | N > madal-tu-a |
| V-vartalo = lyhyeen vokaaliin päättyvä vartalo, VV-vartalo = pitkään vokaaliin päättyvä vartalo, C-vartalo = konsonanttivartalo. N > = johdettu nominikannasta, V > = verbikannasta. Harvinaiset tapaustyypit ovat suluissa. Esimerkkiverbeillä paljastua, saippuoitua ja madaltua on vaihtoehtoiset morfologiset hahmotukset. |
Lisäksi on marginaalisempia johtimia. Johdin ‑pU- liittyy muutamaan yksitavuiseen vartaloon, johtimet ‑(i)stU- ja ‑(i)ttU- substantiivin tai adjektiivin kaksitavuiseen vartaloon. Yhdysjohtimia ovat myös ‑ntU- ja ‑htU-. (» § 346 – 347.)
Huom. Jotkin U-vartaloiset johdokset ovat poikkeuksellisesti intransitiivikantaisia:
Edellinen pykälä