VISK - § 345 Merkitys- ja rakenne-eroja

SISÄLLYS > SANAT > Verbijohdokset > Muuttumisjohdokset > Muuttumisjohdosten morfologiset tyypit > kerä-änty-ä, riita-antu-a > UtU- ja VntU-verbien suhde > § 345 Merkitys- ja rakenne-eroja

§ 345 Merkitys- ja rakenne-eroja

Samakantainen UtU- ja VntU-johdos ovat usein synonyymisia ja voivat vaihdella samassa tekstiyhteydessäkin:

Apua oli kasautunut Jerevaniin, jonka lentokentälle valtaosa ulkomaisista avustuseristä saapui. Apua kasaantui myös kuljetusten ja jakelun synnyttämiin pullonkauloihin. (L) | Voitko tehdä ruokaostoksesi Stockan Herkussa ilman, että joku liimautuu kannoillesi höpöttämään? ”Kukaan ei liimaannu kannoille, mutta kyllä joku aina höpöttää jotain.” (L) | se [kopiokoneen mustetela] putsaantuu niihim puhtaisiil lappuihin. – – ne oli putsautunu näihin. (P)

Kaikilla UtU-verbeillä ei kuitenkaan ole VntU-varianttia. UtU-johdoksia on lukumääräisesti enemmän, ja niissä on myös suhteellisesti enemmän verbikantaisia muodosteita kuin VntU-johdoksissa. UtU- ja VntU-tyyppien muodostuserona on se, että kolmitavuisesta CtA-loppuisesta kantavartalosta on mahdollista johtaa vain UtU-verbi (levittäytyä ~ *levittääntyä, pelastautua ~ *pelastaantua); VntU-johdokset sen sijaan ovat kantavartaloltaan aina kaksitavuisia (myös kolmitavuisesta eA-adjektiivista johdetut: soke-entu-a). Kaksitavuisista verbikannoista on UtU-tyypin muodostus vallitsevaa silloin, kun verbivartalo loppuu lyhyeen vokaaliin. Kun kantana on AA-supistumavartalo, UtU- ja VntU-johdosten vaihtelu on tavallisempaa, esim. hankaantua ~ hankautua, lykkääntyä ~ lykkäytyä.

UtU-varianttia ei ole esim. verbeillä eltaantua, ikääntyä, kimpaantua, ja lähinnä VntU-asuisina esiintyvät myös esim. etääntyä, herpaantua, kerääntyä, pilaantua, reikiintyä, kokoontua, loukkaantua ja vakiintua. Samoin U-loppuisista kannoista esiintyy useimmiten vain VntU-johdos: kesyyntyä, paakkuuntua, peruuntua, öljyyntyä (poikkeuksena verbikantaiset istuutua, riisuutua).

UtU-johdokset ovat leimallisemmin refleksiivismerkityksinen tyyppi kuin VntU-johdokset. Refleksiivisiä ovat etenkin kantavartaloltaan kolmitavuiset UtU-verbit kuten levittäytyä, ravistautua, joilla siis ei ole VntU-vastinetta. Automatiivisia ovat puolestaan usein tapaukset, joissa esiintyy samaan kantaan, etenkin supistumaverbiin, perustuva UtU- ja VntU-johdos rinnan (seuraavassa listassa on mainittu vain verbiparin käytössä yleisempi variantti), esim. hankaantua, hautautua, hitsaantua, liimautua, lykkääntyä, pilaantua, vatkautua, värjäytyä.

Joitakin nominikantaisia johdoksia motivoi VntU-asuisiksi vartalon äänteellinen yhtäläisyys kantasanan illatiivimuodon kanssa sekä myös johdoksen merkitysyhteys tähän muotoon, esim. hukkaantua ’joutua hukkaan’, harhaantua ’joutua harhaan’, järkiintyä ’tulla järkiinsä’, kokoontua ’mennä kokoon’, kuraantua, lamaantua.

Huom. UtU- ja VntU-johdosten yleiskielinen vaihtelu pohjautuu murteisiin. Johdin ‑UtU- on levikiltään itämurteinen, ‑VntU- puolestaan länsimurteinen mutta esiintyy laajalti idässäkin. Näiden lisäksi laaja-alainen on keski‑, pohjois- ja peräpohjalaisissa murteissa ja savolaismurteiden pohjoisosissa esiintyvä UtU-johdosten tU-ainekseton vastine, tyyppi sekau(d)a ~ sekauta. (V. Koivisto 1995a: 128–136.)