Johtimen ‑AhtA- ja ‑Aise- sisältävät verbijohdokset ovat momentaanisia. Momentaanijohdoksen kuvaama tapahtuma on tyypillisesti punktuaalinen eli hetkellinen ja johdoksen sisältävä lause on aspektiltaan rajattu (» § 352). Momentaanijohdoksen merkityksessä korostuu kerrallisuus ja lyhytkestoisuus verrattuna kanta- tai korrelaattiverbiin, joissa voi olla niin jatkuvaa kuin kerrallistakin tapahtumaa kuvaavia: istahtaa (vrt. istua), käännähtää (vrt. kääntää, kääntyä), tipahtaa (vrt. tippua), värähtää (vrt. väristä), aukaista (vrt. aukoa), kysäistä (vrt. kysyä, kysellä).
Aivan kaikissa momentaanijohdoksissa ei kuitenkaan korostu äkillisyys tai lyhytkestoisuus. Tällaisia ovat esim. ehkäistä, ilmaista, valkaista ja armahtaa. Momentaanijohdoksilla voi olla myös pragmaattisesti motivoitua, esim. puheenalaiseen tai puhuteltavaan suhtautumista ilmaisevaa käyttöä (kuten frekventatiivijohdoksillakin » § 354, 1735), esim. jos vielä tinkastas vähän (TV) (< tinkiä). Leksikaalistumia momentaanisissa johdoksissa on suhteellisesti vähemmän kuin frekventatiivijohdoksissa.
Momentaanisia verbinjohtimia ovat ‑AhtA-, ‑Aise- ja harvinainen ‑AltA-. Momentaanisen verbijohdoksen voi muodostaa monista kaksitavuisista transitiivisista tai intransitiivisista verbivartaloista, mutta muodostus ei ole läheskään kattavaa. Monesti momentaaniverbin kantavartalona on deskriptiivinen vartaloaines, esim. nar-ahta-a, vilk-ais-ta. Momentaanijohdokset motivoituvat usein samakantaisia frekventatiivi- ja muita verbejä vasten, esim. narahtaa – narista, narahdella; tönäistä – töniä; vilkaista – vilkkua, vilkuttaa, vilkahtaa.
AhtA-johdokset ovat yleensä intransitiivisia ja Aise-johdokset transitiivisia. Intransitiivinen Aise-johdos on kuitenkin usein mahdollinen esim. ääntä ilmaisevasta intransitiiviverbistä, esim. kiljaista (< kiljua). Momentaanijohdosta ei voi johtaa vartaloltaan kolmitavuisista verbeistä (*matkustahtaa, *kiristäistä) eikä yleensä myöskään kaksitavuisista johdetuista verbeistä (*tyynnähtää < tyyn-ty-ä, *syyttäistä < syy-ttä-ä). Sen sijaan esim. johtamaton U-vartalo käy kannaksi: kiehahtaa < kiehua, väsähtää < väsyä.
Huom. Johtimen ‑AltA- sisältäviä läpinäkyviä momentaanisia verbijohdoksia on yleiskielessä käytössä vain pari: painaltaa, työnnältää. Lisäksi leksikaalistuneita AltA-verbejä ovat esim. puhaltaa (jolla voidaan kuvata myös rajaamatonta tilannetta: tuuli puhaltaa; vrt. puhua), sivaltaa ja uskaltaa (vrt. uskoa). Toisaalta jotkin AltA-verbit, kuten painaltaa, pyyhältää ja kantasanaton porhaltaa, kuvaavat nopeaa liikkumista; niissä on paitsi äkkinäisyyden myös jatkuvuuden merkitys. (Vrt. muut ltA-johtimiset verbit » § 329.) AltA-johdin liittyy transitiiviverbiin, ja AltA-johdos voi olla itsekin transitiivinen.
Edellinen pykälä