Taivutustyypeillä tarkoitetaan yhdenmukaisesti taipuvien sanojen muodostamia ryhmiä, abstraktimmin niiden taivutusmalleja. Osa tyypeistä on produktiivisia: ne tarjoavat taivutusmallin myös uusille sanoille. Taivutustyyppien erottamiseen vaikuttavia tekijöitä ovat seuraavat:
Nominien taivutustyyppejä (» § 64 – 68) on enemmän kuin verbien (» § 71 – 75). Useisiin nominien taivutustyyppeihin kuuluu vain yhdenlaisia johdoksia, esim. (U)Us-johdokset (tyyppisanana uutuus), in : ime-johdokset (avain), järjestysluvut (neljäs) sekä sanan tuote kaltaiset ex-nominit.
Taivutustyyppi esitetään tyyppi- tai mallisanan avulla, josta luetellaan vartalo- ja päätevaihtelun sisältävät keskeiset taivutusmuodot eli ns. teemamuodot. Nominintaivutuksessa nämä ovat yleensä yksiköstä nominatiivi, genetiivi, partitiivi ja illatiivi ja monikosta genetiivi, partitiivi ja illatiivi. Verbien muotoina esitetään tavallisesti A-infinitiivin perusmuoto, indikatiivin preesensin yksikön 1. persoona, imperfektin ja konditionaalin yksikön 3. persoona, imperatiivin monikon 2. persoona, aktiivin NUT-partisiippi sekä passiivin indikatiivin imperfekti:
Huom. Suomen kielen perussanakirjassa on 49 nominien ja 27 verbien taivutustyyppiä, joista osa sisältää vain yhden tai muutaman sanan. Kaikki poikkeukset, mm. kieltoverbi ja persoonapronominit, eivät sisälly taivutustyyppeihin.
Kirjallisuudessa nominien taivutuksesta käytetään myös nimitystä deklinaatio ja verbien taivutuksesta nimitystä konjugaatio.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Nominien vartalot ja taivutustyypit
§ 64 Nominien yksi- ja kaksivartaloisista taivutustyypeistä
§ 65 Yksivartaloiset vokaaliloppuiset nominit
§ 66 Kaksivartaloiset nominit: vokaalivartalossa lyhyt vokaali
§ 67 Yksivartaloiset nominit: vokaalivartalossa pitkä vokaaliaines
§ 68 Kaksivartaloiset nominit: vokaalivartalossa pitkä vokaaliaines
Verbien vartalot ja taivutustyypit
§ 71 Verbien yksi- ja kaksivartaloisista taivutustyypeistä
§ 72 Taivutustyypit ja kertoa-tyypin verbien taivutus
§ 73 Saada-tyypin verbien taivutus
§ 74 Tulla- ja nousta-tyyppisten verbien taivutus
§ 75 VtA-loppuisten verbien taivutus: hypätä, häiritä, kyetä
Päätteiltään vaihtelemattomat sijat
§ 84 Monikon genetiivin -en: koirien, talojen, lupauksien
Monitavuisten sanojen monikon genetiivi ja partitiivi
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Infinitiivien tehtävät ja infinitiivilausekkeiden rakenne
Verbiketju ja infiniittirakenteen sulautumisen asteet
A- ja MA-infinitiivilauseke objektina ja adverbiaalina
A-infinitiivilauseke subjektina
§ 503 Minua pelotti lähteä ja muut infinitiivisubjektitapaukset
§ 504 Olla tai intransitiiviverbi: Oli ihana ~ tuntui ihanalta uida
Infinitiivilauseke nominin määritteenä
A-infinitiivin perusmuoto adverbiaalina
Irrallinen, interrogatiivinen ja relatiivinen infinitiivilauseke
Partisiippien tehtävät ja partisiippilausekkeen rakenne
Partisiippien merkitys ja aikasuhteet
Aiemman ja päättymättömän ajan partisiipit
Passiivin VA-partisiipin tulkinnat
Referatiivirakenteen merkitys ja käyttö
Aktiivi- ja passiivimuotoinen referatiivirakenne
Referatiivirakenteen verbinjälkeisen NP:n sija
Subjektina toimiva referatiivirakenne ja näkyy tulevan -rakenne
§ 543 Mikä temporaalirakenne on
Temporaalirakenteen aikasuhteet ja merkitystulkinnat
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet