§ 63 Mitä taivutustyypit ovat?

Taivutustyypeillä tarkoitetaan yhdenmukaisesti taipuvien sanojen muodostamia ryhmiä, abstraktimmin niiden taivutusmalleja. Osa tyypeistä on produktiivisia: ne tarjoavat taivutusmallin myös uusille sanoille. Taivutustyyppien erottamiseen vaikuttavia tekijöitä ovat seuraavat:

• sanan vartalotyyppi (vokaalivartalon loppu, mahdollinen konsonanttivartalo, vartalon tavuluku)
• taivutusmuodoissa esiintyvä vartalonvaihtelu (esim. rikos : rikokse- vrt. varas : varkaa-)
• päätevariantit (esim. -hVn vrt. -seen).

Nominien taivutustyyppejä (» § 64 – 68) on enemmän kuin verbien (» § 71 – 75). Useisiin nominien taivutustyyppeihin kuuluu vain yhdenlaisia johdoksia, esim. (U)Us-johdokset (tyyppisanana uutuus), in : ime-johdokset (avain), järjestysluvut (neljäs) sekä sanan tuote kaltaiset e^x-nominit.

Taivutustyyppi esitetään tyyppi- tai mallisanan avulla, josta luetellaan vartalo- ja päätevaihtelun sisältävät keskeiset taivutusmuodot eli ns. teemamuodot. Nominintaivutuksessa nämä ovat yleensä yksiköstä nominatiivi, genetiivi, partitiivi ja illatiivi ja monikosta genetiivi, partitiivi ja illatiivi. Verbien muotoina esitetään tavallisesti A-infinitiivin perusmuoto, indikatiivin preesensin yksikön 1. persoona, imperfektin ja konditionaalin yksikön 3. persoona, imperatiivin monikon 2. persoona, aktiivin NUT-partisiippi sekä passiivin indikatiivin imperfekti:

• » Pykälän kirjallisuus
• » Koko luvun kirjallisuus