Vokaaliyhtymään ‑eA päättyvien adjektiivien partitiivin päätteenä on joko ‑A tai ‑tA, joista ‑A on yleiskielessä tavallisempi.
eA-loppuisilla substantiiveilla pääte ‑A on kutakuinkin yksinomainen: hopeaa, häpeää, ideaa, Koreaa, Ikeaa.
Puhutussa kielessä adjektiivien eA-vokaaliyhtymän sijasta on usein pitkä vokaali ee, jota seuraakin pääte ‑tA. Substantiiveista pitkävokaalisuus koskee lähinnä sanoja hopea ja häpeä, ei vierassanoja tai nimiä: *ideeta, *Ikeeta.
Monitavuisten iA- ja UA-loppuisten nominien yksikön partitiivi on tavallisesti A-päätteinen ja iO‑, eo-loppuisilla tA-päätteinen: astia-a, miniä-ä, saippua-a; lukio-ta, häiriö-tä, museo-ta (myös muotoja kuten museoa, radioa esiintyy jonkin verran). Puhutussa kielessä iO- ja eO-loppuisetkin voivat olla pitkävokaalisia: lukio-o, video-o. (Oman ryhmänsä muodostavat kaksitavuiset nimet kuten Leo-a, Rio-a.)
Huom. Parole-korpuksen sanomalehdistä tehdyssä otoksessa reilusta 15 000:sta eA-nominin yksikön partitiivimuodosta valtaosa oli A-päätteisiä. Jakauma nominien nopea, tärkeä, vaikea, hopea osalta oli seuraava:
Edellinen pykälä