§ 498 Infiniittisten rakenteiden epäitsenäisyydestä

Taustoittava pykälä

Pykälässä 496 verbiketjuiksi kuvattuja tapauksia on fennistisessä perinteessä enimmäkseen kuvattu niin, että infinitiivi(lauseke) toimii niissäkin verbin subjektina tai objektina. Infinitiivin pitäminen subjektina sellaisissa tapauksissa kuin Minun täytyy mennä on kuitenkin usein koettu epäintuitiiviseksi, ja sellaisissa tapauksissa kuin Minä voin mennä ei mennä-infiniitin analysoimiselle voida-verbin objektiksi ole NP-objektin tukea. Verbiketjuajatuksen ovat esittäneet Hakulinen ja Karlsson (1979: 112, 230–234).

Verbiketjun voi nähdä infiniittisen rakenteen äärimmäisenä sulautumisena finiittiseen. Samantyyppisestä joskin eriasteisesta sulautumisesta kertoo kaksi muutakin kieliopin ilmiötä. Ensinnäkin infiniittisten täydennysten jäsenet voivat sijoittua erilleen pääsanastaan (» § 491). Tämä koskee pykälissä 496 ja 497 käsiteltyjen tapausten lisäksi myös objektin ohella esiintyvää MA-infinitiiviä sekä referatiivirakennetta (a). Toinen ilmiö on hallitsevan lauseen vaikutus totaaliobjektin sijaan: finiittiverbin persoonamuotoisuus edellyttää genetiivimuotoista objektia (» § 936). Tämä koskee paitsi infiniittisiä täydennyksiä myös samasubjektisia infiniittisiä määritteitä (b). Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektiin on siis kolmesta infinitiivin sulautumisen osoituksesta laaja-alaisin.

• » Pykälän kirjallisuus
• » Koko luvun kirjallisuus