Lähinnä puhutussa kielessä tavattavia ilmaustyyppejä ovat lohkeamarakenteet, joissa samaan tarkoitteeseen ikään kuin viitataan kahdesti yhden lausuman kuluessa. Lohkeamassa eteenpäin eli eteenpäin lohkeavissa rakenteissa on kyse yhdestä nominaalisesta lauseenjäsenestä, joka sijaitsee kahdessa paikassa: lauseeseen integroituneena lauseenjäsenenä on pronomini, lisäyksenä tavallisimmin lausuman lopussa leksikaalinen substantiivilauseke. Yhdessä ne muodostavat viittauksen puheena olevaan tarkoitteeseen. Lauseen jäljessä oleva leksikaalinen NP on samassa taivutusmuodossa kuin pronomini ja edustaa siten samaa lauseenjäsentä. Valinnaisena elementtinä leksikaalisen NP:n edellä on partikkeli ni (päinvastaisesta lohkeamasta alkuun eli syntaktisesta etiäisestä » § 1018).
| [se]1 + V + x [se NP]1 | [siinä]1 + V + x (ni) [siinä NP:ssä]1 |
| Se osui oikeaan se puhe. | Siinä oli paljon hyvääkin ni siinä alustuksessa. |
Tällaista lohkeamaa voidaan pitää konstruktioksi vakiintuneena, kieliopillistuneena lisäyksenä: sen jälkimmäinen osa on yksi syntagmaattisen jälkilisäyksen tyyppi (» § 1055). Lisäys täsmentää ja luonnehtii tarkoitetta, johon pronomini viittaa. Tavallisin tässä tehtävässä käytetty rakenne on olla-verbillinen predikatiivirakenne, jossa subjekti toistetaan lisäyksenä (a), mutta muutkin nominaaliset lauseenjäsenet ovat mahdollisia (b).
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Lisäysten asema lauseessa ja vuorossa
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä