Transitiiviset rajaavat verbit kuten heittää, tappaa, kadottaa, löytää, keksiä saavat myönteisessä lauseessa yleensä totaaliobjektin, kun objektin tarkoite on jaoton entiteetti. Lause ilmaisee tällöin kerrallista resultatiivista tapahtumaa ja on aspektiltaan rajattu:
Silloin kun objekti on partitiivissa, se ilmaisee paitsi objektitarkoitteen kvantitatiivista epämääräisyyttä, myös mahdollisesti tapahtuman esittämistä toistuvana tai jopa jatkuvana.
Antamis‑, ottamis- ja saamisverbien keskeinen piirre on rajaavuus ja niiden jaoton objekti on tavallisesti totaaliobjekti (c). Verbit voivat kuitenkin esiintyä lauseessa, joka esittää tilanteeseen kuluvan aikaa. Tällöin tilanne on mahdollista esittää keskeneräisenäkin (d), jolloin lause on aspektiltaan rajaamaton. Ilmaus voi olla habituaalinenkin (e).
Kognitiiviset ja aistimusverbit kuten tietää, tuntea, muistaa, käsittää; kuulla, nähdä ovat rajapakoisia sikäli, että ne ilmaisevat olemisen tilaa: Minä tiedän, mitä pian tapahtuu ’olen tietoinen’. Toisaalta esim. asian tunnistaminen on ymmärrettävissä punktuaaliseksi tapahtumaksi: Samassa tunsin suussani oudon maun ’havaitsin’. Verbillä on siis myös rajaava käyttö, jolloin lause on aspektiltaan rajattu. Vastaavanlaista rajapakoista ja rajaavaa käyttöä on sellaisilla tilaverbeillä kuin omistaa ja sisältää (» § 1502). Kummassakin tapauksessa myönteisessä lauseessa jaotontarkoitteisena objektina on totaaliobjekti. Partitiiviobjekti ilmaisee kvantitatiivista epämääräisyyttä (» § 931).
Edellinen pykälä