Lauseen finiittiverbi on lauseenjäsentehtävältään predikaatti. Predikaatteja ovat paitsi yksinkertainen finiittiverbi (a) myös erilaiset liittomuodot, verbiketjut ja verbiliitot (b) (» § 450). Predikaatti ei näissä tapauksissa välttämättä muodosta yhtäjaksoista kokonaisuutta.
Yhdeksi predikaatiksi katsotaan myös verbin ja toisen sanan tai lausekkeen muodostamat, yhtä käsitettä edustavat idiomaattiset kokonaisuudet, esim. ryhmän (c) esimerkkien kursivoidut ilmaukset:
Predikaatin osina sanoja tarpeen, toimeen, selvää ja sääli ei katsota verbin täydennyksiksi. On myös vakiintuneita verbin ja täydennyksen yhdistelmiä kuten katsoa parhaaksi ja puhua roskaa. Niiden ja moniosaisten predikaattien raja on häilyvä.
Olla-verbin yhteydessä voi subjektin lisäksi esiintyä käytännöllisesti katsoen millainen muu lauseke tahansa. Predikatiivin ja essiivimuotoisen predikatiiviadverbiaalin (d) lisäksi kysymykseen tulee suuri joukko muita adverbiaaleja (e).
Lauseen predikaattina on näissä tapauksissa olla-verbi yhdessä predikatiivin, predikatiiviadverbiaalin tai muun adverbiaalin kanssa. Jos predikaatissa on paikallissija tai adpositio, tämä ilmaisee subjektin ja predikoivan ilmauksen suhteen (» § 966). Tämä tehtävä on lauseessa Minä olen asemalla adessiivin päätteellä, lauseessa Minä olen aseman luona adpositiolla luona. Olla-verbillisiin eksistentiaali-, omistus- ja ilmiölauseisiin (» § 893 – 897, 899 – 901) predikaatin käsite soveltuu huonosti.
Edellinen pykälä