Usein sama verbinjohdin voi liittyä niin verbi- kuin nominikantaankin. Kummassakin tapauksessa johtimella on samankaltainen yleismerkitys: esim. (t)tA-johtimella ilmaistaan aiheuttamista, aikaansaamista tai muuttamista, U-loppuisella johtimella taas muutoksen aiheutumista. Johdoksen merkitys on yleensä kuvattavissa parafraasilla, joka sisältää sen kantasanan tai verbikorrelaatin:
| Verbikantainen | Nominikantainen | |
| Muuttamisjohdos | pudottaa = aiheuttaa että putoaa | hiekoittaa = varustaa hiekalla |
| kesyttää = tehdä kesyksi | ||
| Muuttumisjohdos | peseytyä = pestä itsensä | mustua = tulla, muuttua mustaksi |
| pariutua = ryhtyä, tulla pariksi | ||
| Muuntelujohdos | nieleskellä ~ nieleksiä = niellä toistuvasti | keikkailla = käydä keikoilla |
| puhkoa = puhkaista toistuvasti | pätkiä = tehdä pätkiksi |
Lisäksi johdoksilla voi olla muunlaisia kantavartaloita kuin verbejä tai nomineja, esim. sellaisia nominaalisia vartaloita, jotka eivät edusta omaa taipuvaa lekseemiään (lähe-sty-ä, al-itta-a), tai deskriptiivisiä vartaloaineksia (koh-autta-a, sir-istel-lä).
Kun kantaverbinä on johdos, verbinjohtimet kombinoituvat (» § 306) ja niiden semanttiset piirteet voivat yhdistyä samassa verbissä: esim. verbi roma(hd)uttaa on merkitykseltään sekä momentaaninen että kausatiivinen (‑AhtA- + ‑UttA-), verbi pudottautua sekä kausatiivinen että refleksiivinen (‑ttA- + ‑UtU-). Johdosten luokittelun kannalta määräävä on kuitenkin viimeinen, vartalonloppuinen johdinaines.
Huom. Vaihtoehtoisesti joko nomini- tai verbikantaiseksi tulkittavia johdoksia ovat esim. seuraavat. Eri kantasanatulkinnoissa johdoksella saattaa olla erilainen morfologinen segmentaatio.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Verbikantaiset muuttamisjohdokset
Nominikantaiset muuttamisjohdokset
Verbikantaiset muuttumisjohdokset
Nominikantaiset muuttumisjohdokset
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä