Johtimen -(i)kkAin, -(i)tUsten tai -(i)tUksin sisältävät adverbit ilmaisevat olioiden välistä symmetristä sijaintia, asentoa tai asemaa (» § 648). Tyypeistä yleisin ja jossain määrin karttuvakin on (i)kkAin-johtiminen: niitä on nelisenkymmentä sanakirjalekseemiä, (i)tUsten-johdoksia runsaat 30 ja (i)tUksin-johdoksia kymmenkunta.
Johtimet liittyvät nominin (heikkoon) vokaalivartaloon (monikko- tai yksikkövartaloon), joka on yleensä kaksitavuinen. Johdinta voi edeltää i sellaisten kantasanojen yhteydessä, joissa substantiivin vartalovokaali jää pois monikon i-tunnuksen edeltä, esim. käsikkäin, nokikkain (~ nokakkain), nurkikkain, selikkäin (~ seläkkäin). Sanoihin, joissa monikon i-tunnusta edeltää sanavartaloon kuuluva vokaali, johdin -kkAin liittyy i:ttömänä: kasvokkain (~ *kasvoikkain), kaulakkain (~ *kauloikkain).
(i)kkAin-, (i)tUsten- ja (i)tUksin-adverbien kantasubstantiivi ilmaisee sen ruumiinosan, jonka suhteen kahden tai useamman olion – tavallisesti ihmisen – asento tai sijainti on symmetrinen. Merkityseroa tyyppien kesken ei ole, ja niille synonyymista käyttöä on myös (i)ttAin-johtimisilla adverbeilla (» § 383).
Merkitykseltään abstraktimpia (i)kkAin-johdoksia ovat rinnakkain ja vierekkäin. Ne ilmaisevat sijaintia yleisemmin vastavuoroisena suhteena samoin kuin nominaaliseen tilavartaloon perustuvat allekkain, lähekkäin, peräkkäin, päällekkäin ja vastakkain. Uudet (i)kkAin-adverbit ovat mahdollisia johdostyypin semanttisissa rajoissa, lähinnä ruumiinosan nimityksistä, esim. kainalokkain, korvakkain, kärsäkkäin (E).
Edellinen pykälä