Pääteaineksen ‑ti sisältävät sanat ovat pieni adverbiryhmä. Ne voivat esiintyä myös rajageminaatiollisina: ‑tix (» § 34).
Jotkin ti-sanat ilmaisevat kantasanan tarkoittaman asian puuttumista abessiivin tapaan, esim. huoleti ’huoletta, ilman huolta’, ääneti ’äänettömästi’. Nykykielessä rakenteeltaan jakamattomia ti(x)-loppuisia sanoja ovat alastix, alati ’aina’, astix, heti, saati ja vaiti.
Oman ryhmänsä muodostavat i-loppuiset adverbit, adpositiot ja partikkelit. Niillä ei yleensä ole selviä kantasanoja, mutta kyllä korrelaatteja.
Merkitys on tulosijainen (mennä puhki, mennä ~ tulla läpi, lähteä irti, tulla ilmi), mutta osalla on myös olosijamerkityksistä käyttöä (olla puhki ~ irti). Muutamalla on (i)tsex-johtiminen vastine (alitse ~ ali, lävitse ~ läpi, ohitse ~ ohi; » § 385). Varsinkin ki-loppuiset ovat semanttisesti yhtenäinen ryhmä: useimmat hajoamista tai levälleen menoa ilmaisevia. Pronominikantaisiin sanoihin mikäli ja sikäli sisältyy pääteaines -kAli.
Huom. Lisäksi on i-loppuisia vahvikesanoja, esim. ani harva, putipuhdas, tuikitärkeä. Myös osaa i-loppuisista adverbeista voidaan käyttää vahvikkeena tai muuten yhdyssanan määriteosana, esim. ratkiriemukas, ympäripyöreä, julkihomo. (» § 427 ryhmä c.)
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit
§ 373 sti-adverbien rakenne ja merkitys
§ 374 Substantiivikantaiset sti-sanat: leikisti, rutosti, hitosti
tarke-mmin, tark-immin, pah-iten
§ 379 (i)ttAin-adverbien rakenne
§ 380 (i)ttAin tavan adverbeissa
§ 381 (i)ttAin määrän adverbeissa
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet