Resiprookkiset verbit edellyttävät toisiinsa suuntautuvia osallistujia, joiden kesken jotakin tapahtuu. Niillä on systemaattista täydennysten muodon vaihtelua. Toimijat voidaan ilmaista joko joukkotarkoitteisella, ts. monikollisella tai rinnasteisella subjektilla, tai sitten kahtena lausekkeena, joista toinen on subjekti ja toinen kanssa-postpositiolauseke. Tällaiset verbit kuvaavat sosiaalista toimintaa, esim. neuvottelua, tappelua, leikkiä ja kommunikaatiota, ja lisäksi vaihtelua (a). Myös tavata sekä eräät hyväilyä ja tervehtimistä ilmaisevat transitiiviset verbit esiintyvät tällä tavoin, mutta niillä on toisena vaihtoehtona objekti (b).
Yhdistymistä, eroamista ja samastumista ilmaisevien intransitiiviverbien yhteydessä toinen täydennys on suuntasijainen adverbiaali (c). Verbeillä on transitiivisia vastineita, joiden yhteydessä sama vaihtelu koskee objektia (d).
Eri ilmaisuvaihtoehtojen käyttö riippuu siitä, esitetäänkö osallistujat tasa-arvoisina vai tarkastellaanko asiaa yhden näkökulmasta. Jälkimmäisessä tapauksessa tätä yhtä osallistujaa tarkoittava täydennys sijoittuu subjektiksi, transitiivisessa tapauksessa objektiksi. Sama koskee subjektin valintaa ilmaustyypeissä a ja b ovat samanlaisia ja a on samanlainen kuin b.
Edellinen pykälä