Yksilöivät adjektiivit täsmentävät substantiivin tarkoitetta suhteessa toisiin vastaaviin. Kyse on yhdestä yksilöstä tai rajatusta yksilöjoukosta. Yksilöiviä adjektiiveja ovat ainoa ~ ainut, superlatiivit kuten paras, ihanin ja järjestysluvut kuten ensimmäinen, kolmas. Ne esittävät ominaisuutena sen, että luonnehdittavalla tarkoitteella on kyseisen ominaisuuden suhteen poikkeusasema (ainoa) tai paikka asteikon ääripäässä (superlatiivit) tai tietyssä kohdassa (järjestysluvut). Yksilöivät adjektiivit eivät komparoidu eivätkä saa intensifioivaa astemääritettä: *ainoampi, *hyvin suurin, *erittäin ensimmäinen. Superlatiivisuus siis aiheuttaa sen, ettei ominaisuudessa eroteta asteita, mutta toisaalta esim. suhteellista ominaisuutta ilmaisevan adjektiivin suuri superlatiivikin on periaatteessa suhteellinen: todellinen mitattavissa oleva koko ilmenee suhteessa määritettävän substantiivin tarkoitteeseen: suurin hiiri ~ norsu. Mahdollisia yksilöivien adjektiivien määritteitä ovat kuitenkin tietyt täyteyden astemääritteet, esim. melkein paras, lähes ainoa, ei kuitenkaan: *täysin paras (» § 615).
Huom. Järjestyslukujen erityisominaisuuksiin kuuluu esiintyminen sellaisissa rakenteissa kuin kolmanneksi kaunein, joka kolmas tunti. Lisäksi ne esiintyvät päiväystä ilmaisevissa rakenteissa: viides tammikuuta.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Suhteellista ja absoluuttista ominaisuutta ilmaisevat adjektiivit
Adjektiivin määritteet ja täydennykset
Adjektiivilauseke ja komparaatio
Suhteutusadjektiivien genetiivitäydennys: saman kokoinen
§ 613 Euron arvoinen, kauniin muotoinen, joulun jälkeinen
§ 614 Possessiivisuffiksi adjektiivissa: ikäiseni, pituiseni
§ 615 Erilaisia astemääritteitä: melko, tosi, aivan, lähes, liian
§ 616 Mitattavaa ominaisuutta kuvaavien adjektiivien määritteet
Adjektiivien substantiivikäyttö
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä