Johdin ‑U liittyy myös joukkoon kaksitavuisia e-vartaloita (kulk-u, särk-y) ja joihinkin kaksitavuisiin A-, AA- ja i-vartaloihin (alk-u, maks-u; hypp-y; kolh-u, sop‑u). Kaksitavukantaisia U-teonnimiä on 60–70 sanakirjalekseemiä, moni niistä leksikaalistuma.
Kaksitavuisista e-vartaloisista verbeistä U-johdokset ovat tavallinen, joskaan eivät produktiivinen teonnimityyppi. Kaksitavuisista A-vartaloista sen sijaan vain joillakin on U-johtiminen teonnimi (valtatyyppinä on O-teonnimi » § 230).
Myös joillakin AA-supistumaverbeillä on U-teonnimijohdos, usein leksikaalistuma:
Nämä ovat enimmäkseen deskriptiivisiä tai muuten sävyltään ei-neutraaleja muodosteita. Supistumaverbien produktiivinen teonnimityyppi ovat minen-johdosten ohella Us-johdokset (» § 232 – 234).
Kaksitavuinen U-teonnimi ilmaisee tapahtuman usein rajatumpana kokonaisuutena (» § 225) kuin minen-teonnimi, esim. alku (vrt. alkaminen), isku, käsky, pieru, sotku, suru, hyppy, ryyppy. Merkitykseltään vielä erikoistuneempia leksikaalistumia ovat seuraavat, joissa on mm. teon tuloksen ja välineen nimiä:
On myös sellaisia kaksitavuisia U-johtimisia substantiiveja, joilla on vastineena vartaloltaan kaksitavuinen i- tai kolmitavuinen Aise-verbi. Ne ovat paljolti leksikaalistumia, eivät teonnimiä, monet lisäksi deskriptiivisiä:
Huom. U-johtimisten teonnimien asuisia ja merkityksisiä ovat sellaiset kaksitavuiset substantiivit, jotka ovat identtisiä U-loppuisen verbivartalon kanssa, esim. haukku (vrt. verbi haukku-a), kutsu, tuoksu, vyöry (» § 250).
Edellinen pykälä