Tempus on kieliopillinen kategoria, joka ilmenee finiittisessä verbinmuodossa (» § 111 – 114) ja ilmaisee, missä suhteessa verbin tarkoittaman tilanteen aika on lausuman esittämisen ajankohtaan eli puhehetkeen. Suomen tempusjärjestelmä erottaa menemättömän ja menneen ajan. Menemätön aika tarkoittaa nykyistä ja tulevaa aikaa ilmauksen esittämisen eli puhehetken kannalta ja mennyt aika taas puhehetkeä aiempaa aikaa. Morfologisia tempuksia ovat preesens (» § 1527 – 1529) ja imperfekti eli preteriti (» § 1530 – 1533), liittomuotoina edustuvat perfekti (» § 1534 – 1537) ja pluskvamperfekti (» § 1540 – 1541); tulevaan aikaan viitataan erityyppisillä verbiliitoilla (» § 1542 – 1549). Ilmaus voi olla merkitykseltään myös geneerinen eli enemmän tai vähemmän yleisaikainen, esim. Jänikset ovat jyrsijöitä; Dinosauruksissa oli paljon kasvinsyöjiä.
Tempus on deiktinen kategoria, koska tempusmuotoon sisältyy viittaus puhujan nykyhetkeen. Tässä mielessä mennyt–menemätön‑ulottuvuus muodostaa absoluuttisen aikasarjan. Aikasarja voi olla myös suhteellinen, kun kyse on tilanteiden keskinäisistä suhteista: ne ovat toisiinsa nähden päättyneitä tai jatkuvia. Suhteellinen aikasarja ilmenee infiniittisissä rakenteissa, esim. Jaksoin taas levättyäni vähän; Katselin nauravaa lasta (» § 522 – 523), ja liittotempusten sisältämissä partisiippimuodoissa. Liittotempuksissa siis yhdistyy puhehetkiviitteinen ja relatiivinen aikasuhde: näissä tempuksissa ei suhteuteta ainoastaan tapahtuma-aikaa ja puhehetkeä vaan keskeistä on myös kyseisen tilanteen aiemmuus suhteessa johonkin toiseen hetkeen, esim. Option kalastusporukka on vastikään syönyt tukevan aamiaisen, jonka emäntä Marjatta Kallio oli valmistanut aamukuudeksi (l).
Huom. 1. Koska preesens on tunnukseton, se ei ole samassa mielessä finiittiverbiin sisältyvä tempuskategorian jäsen kuin i- tai si-tunnuksinen imperfekti (» § 1527). Oikeastaan siis vain imperfekti on morfologinen tempus.
Huom. 2. Sekä tempuksessa että aspektissa on kyse ajallisista suhteista mutta eri tasoilla. Tempuksessa huomio on tilanteen ulkoisessa ajassa: tempus suhteuttaa tilanteen tapahtuma-ajan puhumisen aikaan viittaushetken kautta. Puhehetkiviitteinen suhde on deiktinen. Aspektissa puolestaan on kyse tilanteen sisäisestä ajasta: tilanteet voidaan esittää päättyneinä tai päättymättöminä ja nämäkin eri tavoin rajattuina jne.
Edellinen pykälä