Eräät substantiivien johdostyypit ovat ominaisia slangille tai muulle epämuodolliselle kielelle. Tällaisista käytetään yleisnimitystä slangijohdokset. Niiden tärkeimmät johtimet ovat ‑Ari, ‑is (: ‑ikse-), ‑kkU ja ‑(k)kA. Kaikki slangijohdostyypit ovat eläviä, Ari- ja is-johdokset vielä muita yleisempiä. Jotkin lekseemit ovat vakiintuneet tai vakiintumassa yleiskieleenkin, esim. tikkari, maihari, funkkis, roskis, bensa, sinkku. (Slangin verbinmuodostuksesta » § 330.)
Slangijohdosten suhde kantasanaansa on toisenlainen kuin johdoksilla yleensä: slangijohdin ei aiheuta referentiaalista muutosta kantasanaan, vaan kyse on lähinnä tyylillisestä johdosta, rekisterin muutoksesta. Tässä mielessä slangijohdokset muistuttavat affektisia johdoksia (» § 206 – 213), ja myös slangijohdosten käyttö on usein sävyltään affektista. Jäännöksetöntä eroa slangi- ja affektisten johdosten kesken ei voikaan tehdä.
Muusta johtamisesta slangijohto eroaa myös siinä, että se on tyypillisesti lähtösanaa lyhentävää. Lähtökohtana on esimerkiksi yhdyssana, jonka alkuosasta tulee johdoksen kantavartalo ja jälkiosa jää kokonaan pois: ostari (< ostoskeskus), lihis (< lihapiirakka). Sanavartalon konsonanttiaines voi lisäksi geminoitua, esim. sammarit (< samettihousut), peukku (< peukalo), tai saada ylimääräisen klusiili- tai s-aineksen, esim. limppari (< limonadi), bansku (< banaani) (» § 215). Slangijohtoon kuuluukin olennaisesti sanavartalon fonologinen modifiointi.
Slangin substantiivijohdoksen tarkoite on yleensä konkreettinen ja puhujayhteisössä keskeinen: semanttisia keskittymiä ovat esim. vaatteet, pelit, leikit, ruoat, juomat, ihmiset ja erisnimet. Myös eri ammattien ja harrastusalojen keskeinen sanasto on ryhmän sisäisessä viestinnässä altis saamaan slangivariantteja (esim. lääkärien, urheilijoiden, sotilaitten tai tietotekniikan ammattikielessä).
Slangin johdostyypit ovat lähtöisin pääkaupunkiseudun slangista, ja runsaimmin näitä slangisanoja esiintyykin eteläsuomalaisessa puhekielessä. Slangille on tunnusomaista käytettyjen johdosten kerrallisuus ja vakiintumattomuus. Slangisanasto on nopeasti uudistuvaa, ja eri johdinainesten ja lekseemien suosio vaihtelee eri aikoina ja eri-ikäisillä puhujilla. Saman sanan slangivarianttien määrä voi olla suurikin, esim. limsa ~ limska ~ limpsa ~ limpska ~ limppa ~ limppari ~ limu ~ limukka.
Huom. Slangissa on johtamisen ohella muitakin sananmuodostustapoja, kuten pelkkä lyhentäminen (» § 167), äänteellinen muovailu ja lainaaminen, jotka kaikki tosin ovat mukana myös varsinaisten slangijohdosten muodostuskeinoissa.