Yksi predikatiivin tyyppi on genetiivimuotoinen substantiivilauseke:
Genetiivipredikatiivin ja sen luonnehtiman subjektin välinen merkityssuhde vastaa genetiivimääritteen ja sen pääsanan ilmaisemaa hallintasuhdetta: minun kirjani, hänen valintansa vrt. Kirjat ovat minun, Valinta on hänen. Erona on se, että predikatiivilauseella hallintasuhde esitellään, NP:ssä se on ennalta edellytetty.
Genetiivipredikatiivilla ilmaistaan etupäässä varsinaista omistusta: Rahapussi on tuon miehen. Esimerkiksi subjekti- ja objektitulkintaiset genetiivi-NP:t eivät toimi predikatiiveina: lapsen syntymä, mutta *Syntymä oli lapsen. Genetiivipredikatiivillisille lauseille on kuitenkin ominaista syyn, vastuun ja näkökulman (b) ja toisaalta teoksen luomiseen osallistuneiden henkilöiden ilmaiseminen (c).
Huom. Genetiivipredikatiivin sijapäätteen voi katsoa samantyyppiseksi kvasipredikaatiksi kuin paikallissija: Se on minun (hallinta) vrt. Se on asemalla (sijainti) (» § 966 – 969). Tässä suhteessa genetiivipredikatiivia voi verrata olla-verbin yhteydessä esiintyviin adverbiaaleihin (» § 456).
Edellinen pykälä