§ 255 Välineennimen merkitys ja tyypit

Välineennimiä (eli tekimennimiä) ovat verbikantaiset johdokset, jotka tarkoittavat kantaverbinsä ilmaiseman toiminnan välinettä. Tärkeimmät välineennimiä muodostavat johtimet ovat ‑in (: ‑ime-), ‑(i)ke^x (: ‑(i)kkee-) ja ‑e^x (: ‑ee-). Tarkoitettava väline on yleensä konkreettinen esine tai aine, harvemmin abstrakti. e^x-välineennimet ilmaisevat tyypillisesti ainetta, in-johtimiset esinettä, esim. johde ’sähköä johtava aine’ – johdin ’sähkövirtaa johtava kappale’, raikaste ’raikastusaine’ – raikastin ’raikastusväline, ‑laite’. Lisäksi välinettä ilmaisevat elotontarkoitteiset jA- (» § 253) ja (U)ri-johdokset (» § 254 ryhmä d).

Välineennimet tarkoittavat samalla tietynlaista tekijää: esim. osoittimella osoitetaan jotain mutta myös se itse osoittaa, samoin koriste sekä koristaa että sillä koristetaan, leikkuri leikkaa ja sillä leikataan. Inhimillistä tekijää välineennimijohdos ei kuitenkaan ilmaise; väline implikoi toiminnalle ihmissuorittajan, joka on eri kuin itse väline.

Välineennimen kantaverbi on yleensä transitiivinen, ja väline on tyypillisesti mukana sellaisessa ihmisen suorittamassa teossa tai toiminnassa, joka kohdistetaan toiseen, yleensä elottomaan entiteettiin. Välineennimien muodostuksen yleisenä edellytyksenä on, että kantaverbin toiminta ylipäätään voidaan suorittaa välineellä. Tyypillinen kantaverbiryhmä ovat kausatiiviset käsittelemistä ilmaisevat verbit (» § 461). Toisaalta välineennimijohdosta ei semanttisesti sopivastakaan kantasanasta aina esiinny.

Odotuksenmukaista on, että in-välineennimiä ei muodosteta U-johtimisista verbeistä, koska ne ovat yleensä intransitiivisia. Kuitenkin joistakin kaksitavuisista U-vartalokannoista on johdettu (i)ke^x-välineennimi (» § 257), esim. kostuke, sytyke, jotka kuitenkin semanttisesti motivoituvat U-verbin ttA-kausatiivijohdoksesta (kostuttaa, sytyttää) eivätkä morfologisesta kantaverbistään.

• » Pykälän kirjallisuus
• » Koko luvun kirjallisuus