Spontaanissa keskustelussa referaatti sijaitsee tavallisesti kertovan jakson lomassa; kyseessä voi olla yksittäisen repliikin referointi tai useampivuoroinen dialogi, jolla kertomusta dramatisoidaan. Usein kertomukset liittyvät puhujan omiin kokemuksiin eli ovat minä-kertomuksia. Tällöin dialogi esitetään minän ja toisen puhujan välisenä (a). Johtolauseessa esiintyy harvoin muita kommunikaatioverbejä kuin kaikkein yleismerkityksisimmät kuten sanoa ja kysyä (olla-verbistä » § 1486). Puhumisen tarkempi tapa ilmenee itse referaatin kielellisistä ja prosodisista piirteistä, joita suorassa esityksessä voidaan demonstroida. Varsinkin toisen puhujan repliikki merkitään äänen sävyn muunnoksella (kirjakielisyyttä korostavaa huoliteltua ääntämistä osoitettu symbolilla @).
| Leila: | Ku Tarja Miettinen oli sitä mieltä että niille, kahdelle niille Pentille ja Jarkolle kuuluu se numero ne kympit ku ne on niin aktiivisia ja osaavaisia ja sit mä sanoin et ei mun mielestä kyllä, |
| Jussi: | Mm , |
| Leila: | Ni sit Arvo sano mulle @Sinä taidat olla sellainen ankara opettaja,@ |
| Jussi: | Mm , |
| Leila: | No ↑em mä sitte Mä sanoin noh (.) niin ehkä mä sitte oon. |
| Jussi: | Mm. (p) |
Johtoilmaus ei puhutussa kerronnassa ole aina näin eksplisiittinen (b). Kertomuksen edetessä ei kerran esiteltyä henkilöä välttämättä mainita toistamiseen, jolloin johtoilmauksena on pelkkä sanoa-verbi + mahdollinen et(tä)-partikkeli.
| Asiakas: | Viime lauantaina mulla oli sellanen nuori rouva joka sano että hän hän käy kaks kertaa vuodessa ja hänen miehensä leikkaa välillä hänen hiuksensa, |
| Kampaaja: | mm |
| Asiakas: | Ja (.) sitte mä kysyin onko hän tyytyväinen tähän miehen leikkaukseen nii sano että se se (.) pistää poninhännän poikki vaa heh hah heh (p) |
Edellinen pykälä