Sellaisista lausetta lyhemmistä direktiiveistä, jotka ovat tulkittavissa pyynnöiksi tai varoituksiksi, puuttuu tavallisesti suuntaisuuden merkki. Tämäntyyppiset pyynnöt liittyvät yleensä asioimistitilanteisiin; varoitukset puolestaan esiintyvät kylteissä.
| [Baarissa:] | Yksi olut. | Toiset samanlaiset. | Iso kahvi (~ minulle). |
| [Kaupassa:] | Kilo voita. | Kallen kauraleipä. |
| [Postissa:] | Kahden markan merkki. |
| [Maantiellä:] | Töyssyjä. | Lapsia tiellä. | Hirvivaara. | Routavaurioita. |
Tietyt yhdestä substantiivilausekkeesta koostuvat lausumat ovat tulkittavissa direktiiveiksi määräkontekstissa. Jotkut näistä kiteytymistä ovat partitiivimuotoisia (a), osa on nominatiivissa (b). Nominatiivimuotoisista vain harva on pelkästään direktiivisessä käytössä. Partikkeliyhdistelmä jos vaikka liittyneenä substantiivilausekkeeseen tulkitaan ehdotukseksi (c).
Periaatteessa mitä tahansa substantiivilauseketta voi käyttää siten kuin kohdan (b) esimerkkejä (Auton avain! Kissa! Sukset!). Niiden tulkitseminen direktiiveiksi riippuu kuitenkin selvemmin tapauskohtaisesta kontekstista kuin esimerkin (b) sisältämien täysin vakiintuneiden ilmausten. Ne ovat verrattavissa jossain erityistilanteessa käytettyihin direktiiveihin (c).
Huom. Aistihavaintoverbien imperatiivimuodoista kuule, kato, nääs, nähkääs on tullut myös partikkeleita, jotka eivät enää toimi direktiivisesti verbeinä vaan huomiota houkuttavina partikkeleina, huomionkohdistimina (Hakulinen – Seppänen 1992) (» § 1027). Performatiiviseksi kiteymäksi on muodostunut imperatiivimuotoinen ilmaus sanotaas nyt ~ vaikka. Kiteytyneitä käyttöjä on myös antaa-verbillä: annas ~ annahan olla; annas kun tulee talvi.
Edellinen pykälä