Keskeinen lausuman kysymykseksi merkitsevä partikkeli on ‑kO. Se liittyy normaalisti lauseen ensimmäisen lausekkeen tai lausekkeen ensimmäisen sanan loppuun. Vaihtoehtokysymyksissä se liittyy lauseenalkuiseen finiittiverbiin (a) (» § 133, 1678). Puhutussa kielessä kysymyspartikkeli esiintyy myös muodossa ‑k(s) (b) (» § 130).
Kysymyspartikkelit mite(n)s ja entä(s) käyvät vain keskustelun tiettyihin kohtiin: edellinen nostaa esiin uuden topiikin, entä(s) tuo listaan yhden tapauksen lisää (» § 1033). Kahdessa yhdistelmäpartikkelessa ‑kO on loppuosana: näitä ovat vahvistusta edellyttävä dialogipartikkeli jooko (c) sekä alisteisen kysymyksen merkkinä josko (d):
Eräät mm. epäilyä tai vaihtoehtoisuutta ilmaisevat partikkelit tulkitaan tietyissä konteksteissa kysyviksi. Kun väitelauseen alkuun liittyy arvelua merkitsevä modaalipartikkeli kai, lausuma tulkitaan kysymykseksi (e), ja epäilevissä konteksteissa alisteiset kysymyslauseet voivat alkaa partikkelilla tokko (f). Verbialkuiseen väitelauseeseen liittyessään liitepartikkeli ‑hAn vahvistaa tietyissä yhteyksissä ilmauksen tulkitsemista kysymykseksi (g). Lausuman loppuun sijoittuu disjunktion merkki vai, joka voi liittyä sekä interrogatiivimuotoisiin kysymyksiin että väitelauseisiin ja edellyttää vastausta (h).
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
§ 174 Yleistä substantiivijohdosten tyypeistä
Ominaisuudennimet: kuum-uus, velje-ys
§ 175 Ominaisuus käsitteenä: UUs-sanojen ominaisuuksia
§ 176 Muita UUs-sanojen merkityksiä: heikkous, teollisuus
§ 177 Pitkä vs. lyhyt U: korkeus ja ohuus
§ 178 Mitä U:n edellä: kauneus, alttius, lapsuus, katoavaisuus
Paikkaa ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
Yksilöä ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
§ 189 Yksilöä ilmaisevat monentyyppiset johdokset
Muita substantiivien johdostyyppejä ja muotteja
harja-s, neljänne-s, kylj-ys, kerr-os
Affektisia johdostyyppejä ja muotteja
§ 206 Mitä affektisuudella tarkoitetaan sananmuodostuksessa?
pal-ikka, mets-ikkö, lituska, rotisko
Verbikantaiset substantiivijohdokset
Teonnimet ja teon tuloksen nimet
§ 232 Us-sanojen keskeiset tyypit: lakkautus, rynnistys
§ 233 Tyyppi avata : avaus: muodostuksen ja käytön rajoituksia
§ 260 Yleistä adjektiivien johtamisesta
§ 261 Laaja johdostyyppi ja sen alatyypit
§ 262 nen-sanojen sanaluokka ja suhde kantasanaan
lika-inen, teräks-inen, autta-vainen
§ 264 Merkityksenä yleensä kuuluvuus, kantana substantiivi
§ 265 Lisää nen-adjektiivien merkityssuhteista
§ 266 Partisiippiin perustuvat vAinen-sanat
Vierasperäiset: aktiivinen, konventionaalinen
Täydennyksen tai määriteosan saavat: näköinen, paksuinen
§ 269 Epäitsenäisten nen-sanojen tyyppejä
§ 270 Vasaran muotoinen ja muut suhteutusadjektiivien tyypit
§ 284 Pienempiä kuuluvuutta ilmaisevien johdosten tyyppejä
Karitiivijohdokset: hyödy-tön, pala-maton
Muita adjektiivien johdostyyppejä ja muotteja
Järjestysluvut: viide-s, neljä-s-kymmene-s
Partisiipit: otta-va, ote-ttava, otta-nut, ote-ttu, otta-ma(ton)
Komparaatiojohdokset: iso-mpi, iso-in, iso-mm-in, yl-impä-nä
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Partikkelit ja muut pikkusanat
§ 797 Mitä ovat dialogipartikkelit?
§ 798 Dialogipartikkelien jaottelu
§ 813 Yksiosaiset ja kieltoverbin tai liitepartikkelin sisältävät
§ 822 Sävypartikkeli vai adverbi?
Ei-temporaaliset nyt, sit(ten), aina ja vasta
§ 823 Nyt vakiintuneissa ilmauksissa, direktiiveissä ja lisäyksissä
§ 824 Partikkelin nyt aikaansaamia sävyjä
Fokuspartikkelien inklusiivinen käyttö
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä