Objekti on täydennys, jonka sijana vaihtelevat partitiivi, genetiivi, nominatiivi ja akkusatiivi. Prototyyppinen on objekti, jonka tarkoitteessa subjektin tarkoite saa tai pyrkii saamaan toiminnallaan aikaan tilan tai paikan muutoksen. (» Asetelma 144.)
| Genetiivi (yksikössä) | Partitiivi | |
| Kirjailija poltti viimeisen käsikirjoituksen. | Olen juuri lyhentämässä juhlamekkoani. | |
| Nominatiivi | ||
| Annapas minulle sakset ja mittanauha. | ||
| Akkusatiivi (vain pronomineilla) | ||
| Minä voin viedä sinut kotiin. |
Keskeinen ero on partitiiviobjektin ja muunsijaisen objektin välillä (» § 930). Näissä muissa sijoissa olevaa objektia sanotaan totaaliobjektiksi. Partitiiviobjekti osoittaa tilanteen tai objektin tarkoitteen rajaamattomaksi, totaaliobjekti rajatuksi kokonaisuudeksi (» § 931). Totaaliobjektin sija riippuu toisaalta lauserakenteesta, toisaalta itse objekti-NP:stä: genetiivi on mahdollinen vain yksikössä, akkusatiivi vain ihmistarkoitteisilla pronomineilla (» § 934 – 935).
Objektina toimii substantiivilauseke eli NP, infiniittinen lauseke tai lause (» asetelma 145; repliikistä objektina » § 1476).
| NP | Söin jäätelön. Koira vetää pulkkaa. |
| A-infinitiivilauseke | Haluan juosta maaliin asti. Annan pyykkien kuivua. |
| Referatiivirakenne | Luulisin hintojen laskevan. |
| Että-lause | Luulisimme, että hinnat laskevat. |
| Alisteinen kysymyslause | Ihmettelin, lähtikö hän jo ~ miksi hän lähti jo. |
| Repliikki | Hän vastasi: ”Väliäkös sillä.” |
NP:n objektikseen saavat verbit ilmaisevat yhtä hyvin konkreettista tekemistä (kaataa laho puu, syödä hyvä ateria, pudottaa avain) kuin abstraktimpia suhteita (kaataa esitys, syödä pääomaa, pudottaa osakkeen arvo). Mentaaliset ja abstraktismerkityksiset verbit voivat esiintyä monentyyppisen objektin kanssa. Esimerkiksi muistaa voi saada objektikseen konkreettisen tai abstraktin NP:n, A-infinitiivilausekkeen, referatiivirakenteen tai finiittisen lauseen.
Objekti on subjektia harvemmin elollistarkoitteinen. Monet verbit edellyttävät nimenomaan elotonta objektia (kirjoittaa, rakentaa, purkaa, ilmaista). Elollista objektia edellyttävät esim. verbit auttaa, kutsua (johonkin), puhutella, mielistellä, aivopestä, murhata. Kaksi keskeistä elollista objektia suosivaa ryhmää ovat kokijaobjektilliset, tunnetta tai sen aiheuttamista ilmaisevat verbit kuten pyörryttää, itkettää, pelottaa (b) (» § 465) sekä käyttäytymiseen tai tiedontilaan vaikuttamista ilmaisevat verbit kuten opettaa, kieltää ja kehottaa (c) (» § 479).
Huom. Nimitys partitiiviobjekti perustuu sijamuotoon, mutta totaaliobjekti on kolme sijamuotoa kattava syntaktinen käsite. Samalla tavoin syntaktisena käsitteenä on käytetty termiä akkusatiiviobjekti (G. Karlsson 1966a; Hakulinen – Karlsson 1979: 181; Vilkuna 2000: 118). Toisaalta tämän termin käyttö on perustunut siihen, että muita objektin sijoja kuin partitiivia on nimitetty akkusatiiviksi (» § 1226) (esim. Ikola 1961a; Siro 1964b: 22–23, 74). Aiemmin on totaaliobjektin vastapoolina puhuttu partiaalisesta objektista, osaobjektista (Setälä 1973 [1880]: 17; Penttilä 1963: 588–589). Osaan perustuva nimitys ei tee oikeutta partitiiviobjektin käytölle, jossa on merkittävänä tekijänä myös aspekti ja kielteisyys. Totaaliobjekti sen sijaan esittää kokonaisuutena joko objektitarkoitteen tai koko tilanteen.
Objektin n-päätteistä sijaa nimitetään tässä kieliopissa yksinkertaisuuden vuoksi genetiiviksi. Muista genetiivin käytöistä se eroaa siinä, että sitä käytetään vain yksikössä.
Edellinen pykälä