Dialogipartikkelit kuten ai, aha, jaaha, jaa, mm, joo, no ja niin ovat keskustelussa käytettäviä partikkeleita, joiden keskeinen tehtävä on intersubjektiivinen: ne toimivat dialogin, siis vuoropuhelun eli keskustelun, osana. Dialogipartikkelit ovat vuorovaikutuksen ohjailun välineitä. Niiden kieliopillisen tarkastelun viitekehyksenä ei ole lause vaan vuorottelu, eikä niitä ole mahdollista kuvata ottamatta huomioon kontekstia. Partikkelivuoroja tarkastellaan yksityiskohtaisemmin luvussa Lausuma ja vuoro (» § 1044 – 1051).
Dialogipartikkelit voivat muodostaa lausuman ja puheenvuoron sekä suorittaa kielellisen toiminnan yksin. Ne ovat pienimpiä kielen keinoja, joilla voi tavoittaa puhekumppanin ja osoittaa keskusteluun osanottajuutta. Partikkelilausuma esiintyy usein kesken toisen puhujan esittämää pitempää puheenvuoroa tehtävänään mm. sen ilmaiseminen, sisältääkö vastaanottajan kuulema uutta vai tuttua tietoa, riittääkö puhujan tarjoama taustatieto vai ei. Kaksi keskeistä kuulolla olemisen ja vastaanottamisen partikkelia, niin ja joo, muodostavat kysyvän kO-partikkelin kanssa kokonaisen lausuman veroisen vaihtoehtokysymyksen (Jooko? Niinkö?). Lisäksi dialogipartikkelit esiintyvät vuoron alussa, jotkut myös vuoronloppuisina. Distribuutioltaan ne ovat pitkälti samanlaisia kuin interjektiot (» § 856).
Huom. Dialogipartikkeleita on diskurssintutkimuksessa nimitetty minimipalautteiksi tai palautemorfeemeiksi. Näitä nimityksiä on arvosteltu liian yksipuolisiksi: niissä ei tule esiin kyseisten partikkelien luonne esittäjänsä tulkinnan eksplikoijina. Nimitys ”palaute” on sikälikin epähavainnollinen, että mitä tahansa leksikaalistakin vuoroa keskustelussa on perusteltua pitää palautteena edelliseen vuoroon. Harvemmin käytetty nimitys vastauspartikkeli kuvaa tämän ryhmän luonnetta paremmin.
Vanhastaan dialogipartikkelit on luettu interjektioiden kategoriaan. Ero näiden kahden luokan välillä onkin melko vähäinen, ja jotkin sanat toimivat molemmissa. (Samasta sanasta eri kategorioissa tarkemmin » § 863.)
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
§ 174 Yleistä substantiivijohdosten tyypeistä
Ominaisuudennimet: kuum-uus, velje-ys
§ 175 Ominaisuus käsitteenä: UUs-sanojen ominaisuuksia
§ 176 Muita UUs-sanojen merkityksiä: heikkous, teollisuus
§ 177 Pitkä vs. lyhyt U: korkeus ja ohuus
§ 178 Mitä U:n edellä: kauneus, alttius, lapsuus, katoavaisuus
Paikkaa ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
Yksilöä ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
§ 189 Yksilöä ilmaisevat monentyyppiset johdokset
Muita substantiivien johdostyyppejä ja muotteja
harja-s, neljänne-s, kylj-ys, kerr-os
Affektisia johdostyyppejä ja muotteja
§ 206 Mitä affektisuudella tarkoitetaan sananmuodostuksessa?
pal-ikka, mets-ikkö, lituska, rotisko
Verbikantaiset substantiivijohdokset
Teonnimet ja teon tuloksen nimet
§ 232 Us-sanojen keskeiset tyypit: lakkautus, rynnistys
§ 233 Tyyppi avata : avaus: muodostuksen ja käytön rajoituksia
§ 260 Yleistä adjektiivien johtamisesta
§ 261 Laaja johdostyyppi ja sen alatyypit
§ 262 nen-sanojen sanaluokka ja suhde kantasanaan
lika-inen, teräks-inen, autta-vainen
§ 264 Merkityksenä yleensä kuuluvuus, kantana substantiivi
§ 265 Lisää nen-adjektiivien merkityssuhteista
§ 266 Partisiippiin perustuvat vAinen-sanat
Vierasperäiset: aktiivinen, konventionaalinen
Täydennyksen tai määriteosan saavat: näköinen, paksuinen
§ 269 Epäitsenäisten nen-sanojen tyyppejä
§ 270 Vasaran muotoinen ja muut suhteutusadjektiivien tyypit
§ 284 Pienempiä kuuluvuutta ilmaisevien johdosten tyyppejä
Karitiivijohdokset: hyödy-tön, pala-maton
Muita adjektiivien johdostyyppejä ja muotteja
Järjestysluvut: viide-s, neljä-s-kymmene-s
Partisiipit: otta-va, ote-ttava, otta-nut, ote-ttu, otta-ma(ton)
Komparaatiojohdokset: iso-mpi, iso-in, iso-mm-in, yl-impä-nä
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Partikkelit ja muut pikkusanat
§ 797 Mitä ovat dialogipartikkelit?
§ 798 Dialogipartikkelien jaottelu
§ 813 Yksiosaiset ja kieltoverbin tai liitepartikkelin sisältävät
§ 822 Sävypartikkeli vai adverbi?
Ei-temporaaliset nyt, sit(ten), aina ja vasta
§ 823 Nyt vakiintuneissa ilmauksissa, direktiiveissä ja lisäyksissä
§ 824 Partikkelin nyt aikaansaamia sävyjä
Fokuspartikkelien inklusiivinen käyttö
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä