VISK - § 684 Substantiivista adverbiksi: kunnolla, humalassa, tapillaan

SISÄLLYS > RAKENNE > Adverbit > Adverbi ja muut sanaluokat > Adverbi ja substantiivi > Paikallissijaisia adverbistumia > § 684 Substantiivista adverbiksi: kunnolla, humalassa, tapillaan

§ 684 Substantiivista adverbiksi: kunnolla, humalassa, tapillaan

Monet adverbit ovat substantiivin kiteytyneitä taivutusmuotoja; käytössä on yleensä yksi muoto, esim. huomenna, kunnolla. Eräillä olotilan adverbeilla on kaksi- tai kolmijäseninen paradigma ilman nominatiivimuotoa: piilosilla : piilosille, alakynnessä : alakynteen : alakynnestä; vrt. *piilonen, *alakynsi. (» § 386 – 387.)

Olotilaa ilmaisevan adverbiaalin tehtävässä oleva paikallissijainen sananmuoto voidaan monissa tapauksissa tulkita joko adverbiksi tai substantiiviksi. Adverbina se saa olotilaa luonnehtivan tavan määritteen tai intensiteettimääritteen, substantiivina kongruoivan adjektiivimääritteen.

Adverbi: Kusikourulla nojaili joku outo naama, aika reippaasti humalassa. (k) | – – se [filmi] välttää lajityypin kliseitä varsin huolella. (l) | Tämä on melko hyvin sopusoinnussa tieteellisen kirjallisuuden tulosten kanssa. (E)

Substantiivi: Parkanon poliisi saikin vahvassa humalassa olleen miehen pidätetyksi – –. (l) | Suurella huolella Könkkölä ajattelee vammaisia naisia. (l) | Asutus saattaa olla harmonisessa sopusoinnussa ympäristön kanssa, – –. (E)

Myös sellaiset sanat kuin kurttu, lommo, läski, mytty, nappi, pieli, pommi, ryppy, solmu tai tappi ovat täysiparadigmaisia substantiiveja, mutta paikallissijaisina (olo)tilan luonnehtijoina ne ovat tietyissä konstruktioissa (esim. statusrakenteessa) adverbimaisia ja voivat saada astemääritteenkin, esim. kulmat ihan kurtussa, posket melko lommolla, hame on aika rypyssä, tuijottaa silmät ihan tapillaan, homma meni ihan myttyyn ~ pieleen. Sen sijaan toimintaa merkitsevän tyypin olla marjassa : mennä marjaan paikallissijainen sana ei saa sen enempää kongruoivaa määritettä kuin adverbin määritteitäkään: *mennä ihan ~ kokonaan marjaan, *olla hyvässä mustikassa.

Vähemmän adverbimaisia ovat esim. sanojen pihalla, jälkijunassa ja etuajassa tilaa tai tapaa ilmaisevat metaforiset käytöt olla pihalla ’ymmällä’, tulla ~ olla jälkijunassa ’myöhässä’, etuajassa ’odotettua aiemmin’. Nekin voivat kuitenkin saada astemääritteen taikka tapaa tai määrää ilmaisevan määritteen.

(a)

Sisä-Suomesta tulleena olin alkuun ihan pihalla. (l) | – – puurakentamisessa suomalaiset ovat pahasti jälkijunassa keskieurooppalaisiin nähden. (l) | – – Heinonen [vietti] vähän etuajassa 50-vuotispäiviään. (l)

Muutamia vajaaparadigmaisia substantiiveja käytetään ainoastaan adverbiaaleina. Substantiivimaisuus ilmenee siinä, että ne saavat kongruoivan määritteen:

(b)

Minä olen naimisissa, hyvissä naimisissa, – –. (k) | Eikö äitisi ole mennyt uusiin naimisiin? (k) | Kelhän pappilassa poika epäilemättä oli hyvässä huostassa. (l) | Äiti vei minut hyvään huostaan. (k)

Eräät ajankohtaa ilmaisevat täysiparadigmaisetkin substantiivit käyttäytyvät adverbimaisesti siinä, etteivät ne paikallissijaisina adverbiaaleina saa adjektiivimääritettä; tällaisia ovat vuorokauden- ja vuodenaikaa tarkoittavat sanat (c). Essiivisijaisina ne kuitenkin saavat kongruoivan määritteen (d).

(c)

Mä itkin päivällä ja yöllä. (k) vrt. *Hyvällä päivällä hän tuli. | Palattuaan työstä kotiin Margareta lähti ensimmäiseksi kävelylle äitinsä kanssa niin kesällä kuin talvella, sateella ja poudalla. (k) vrt. *Viime talvella oli lämmintä. | vrt. edellisellä viikolla, ensi kuussa

(d)

Heti seuraavana päivänä ilmestyi Ilta-Sanomien juttu. (k) | Sitä paitsi Maiju ja Elisa tarvitsevat vaatelisää, miten he muuten pärjäävät tulevana talvena. (k)

Tällaisessa tehtävässä kyseiset sanat komparoituvat kuten adverbitkin: illemmalla, syksymmällä (vrt. rannemmaksi). Ne eivät kuitenkaan saa adverbille ominaista intensiteettimääritettä: *Tulen erittäin päivällä; *Lähdetkö ihan illalla?