§ 231 Osittainen työnjako: heitto ja juoksu

O- ja U-johdokset esiintyvät kaksitavuisten A- ja e-vartaloiden toisena teonnimityyppinä minen-johdosten rinnalla. O- ja U-johtimet ovat tietyssä määrin mutteivät täysin täydennysjakaumassa.

O-johdokset ovat valtatyyppi kaksitavuisten A-, varsinkin tA-vartaloisten verbien teonniminä. U-johtimisia teonnimiä kuitenkin esiintyy etenkin sellaisista kaksitavuisista A-vartaloista, joiden ensimmäisenä vokaalina on a ja joiden loppu-a:ta ei edellä t, esim. alku, kasvu, nauru, valu. Muita kuin ensitavussaan a:n sisältäviä U-teonnimiä ovat lypsy, purku ja soutu.

Kaksitavuisten e-vartaloisten verbien teonnimien valtatyyppinä ovat U-johdokset, esim. imu, juoksu, pesu. O-johdoksia tavataan näistä vartaloista vähemmän, esim. lähtö, meno, teko. Kannaltaan e-vartaloisten U- ja O-teonnimien jakaumaa eivät säätele mitkään kantavartalon äänteelliset ominaisuudet.

Hyvin harvinaista on O- ja U-johtimen liittyminen samaan verbivartaloon. Tällöin varianttien kesken on yleensä selvä merkitysero: näkö – näky, tunto – tuntu, kaivo – kaivu, niitto – niitty, kasvot – kasvu.

Myös supistuma- ja le-verbeistä esiintyy sekä O- että U-johtimisia teonnimiä. Supistumaverbeistä molemmat ovat satunnaisia, esim. hyppy, karku, ryyppy; lepo, pakko, pelko. le-verbikantaiset O-johdokset ovat vähälukuisia leksikaalistumia, esim. luettelo, muistelo, taistelo, kun taas U-johdokset ovat le-verbien produktiivinen teonnimityyppi (luettelu, muistelu, taistelu).

• » Pykälän kirjallisuus
• » Koko luvun kirjallisuus